beam » one shot

beam

"Kael, mä en pysty tähän enää, mä rakastan sua ja mä voin riskeerata kaiken sun takia."

Sanat, joiden takia Kael Aran Degray oli valmis pistämään perhesuhteensakin vaaraan.

Sanat, joiden sanomista Jupiter Faye Emilio oli odottanut toisen tapaamisesta lähtien.

«

Oikeastaan se ei edes olisi ollut hankalaa, mennä ja rikkoa vanhempien naurettavia sääntöjä, mutta Kael ei oikein osannut tehdä niin. Hän kuuliaisesti pidätteli itseään kaukana kaikista työpaikkansa tuomista houkutuksista, kuvankauniista mallitytöistä toisin sanottuna.

Hänelle kerrottiin, että hän rikkoisi kaikki välit sukuunsa, jos tuo kajoaisi yhteenkään toimistolla työskentelevään. Perheessä kulkenut mallitoimisto ei nimittäin ollut työpaikkana mitenkään parhaimmasta päästä, kun puhuttiin jumalalliset piirteet omaavasta kaksikymmenkesäisestä nuoresta miehestä.

Tosin miestä ei niinkään kiinnostanut yksikään äitinsä palkkaama huippumalli. Jokainen oli aivan liian feikki tai vain yksinkertaisesti ärsyttävä tuon makuun. Siis niin pitkään, kunnes Jupiter päätti valita kyseisen toimiston.

Tuo oli se kaikkeen vittuuntunut diiva, joka pysyi markkinoilla vain lumoavan ulkonäkönsä takia. Tuon suusta ei kuullut koskaan mitään kaunista, häntä ei kiinnostanut mitä hänestä ajateltiin. Tuo kirosi median maasta taivaaseen, mutta koskaan hän ei arvostellut viattomia ihmisiä, tai päästänyt mitään suuremman kohun aineksia ilmoille. Hänen tavaramerkikseen muodostunut ilme oli kadottanut elämänilonsa jo syntyessään, eikä tuota saanut hymyilemään, ei millään. Yhtäkään kuvaa tytöstä hymyilemässä ei todennäköisesti ollut olemassa, mutta tuo oli yksi niitä ihmisiä, jonka hymy oikeasti tarkoitti jotain.

Se oli aitoa.

Ja sen harvinaisen ilmeen Kael halusi tuon huulille taikoa. Koska mies näki tuossa jotain kiehtovaa, jotain sellaista, mitä hän haluaisi kokea.

«

Kael päätti olla iso poika, ja kysyä toista kahville tuijoteltuaan tuota jo muutaman kuukauden täysin sanattomana. Nainen suostui, ehkä vain säälistä, toinen kun tärisi ja hikoili kuin vesikauhuinen koira. Tosin ei mies ehkä niin pelottavalta näyttänyt, hermostunut tuo oli kuitenkin.

Kuten Degray arvelikin, ei tuo saanut toista hymyilemään. Hän ei silti tukahduttanut toiveitaan, sillä tuo näki toisen silmien välkkyvän, ilosta. Kiharapäinen itse tosin nauroi monet kerrat, pitkähiuksisen kertoessa typeriä tarinoita elämänsä varrelta, ja laukoessa sarkastisia vitsejä lähes kilpaa nuoren miehen kanssa.

Joten Kael pyysi Jupiterin ulos toisenkin kerran, joka taas johti kolmanteen kertaan, ja lopulta kumpikaan ei osannut enää laskea missä ja milloin nuo olivat olleet, kuinka monta kertaa. Sillä ei kuitenkaan ollut mitään väliä, kumpikin nautti toistensa seurasta, ja nuo kun niin hurjan kapinallisia olivat, tekivät he sen miehen vanhempien selkien takana. Planeetan mukaan nimettyä ei niinkään olisi haitannut, jos tuo potkittaisiin pihalle toimistolta. Hän oikeastaan tiesi olevansa korvaamaton, ja oli ainakin yhdeksänkymmentäkahdeksan prosenttisesti varma, ettei mallitoimistolla ollut varaa menettää häntä.

«

Kaksikko kasvoi huomattavan läheiseksi muutaman kuukauden aikana. Nuo viettivät aikaa ystäviensä kanssa, eivätkä pystyneet olemaan erossa toisistaan. Aina silloin, kun nuo istuivat naisen valtavan omakotitalon valtavassa olohuoneessa suurella porukalla, veti mies toisen aina poikkeuksetta syliinsä istumaan. Vanhemmilleen mies kertoi vihaavansa Jupiteria. Sitähän he olettivat, eihän tyttö heidän mielestään ollut yhtään poikansa tyyppiä, tai kenenkään, jos he rehellisiä olivat. He vihasivat Jupiteria, joka ei yksinkertaisesti osannut käyttäytyä noiden lähellä. Tosin sekin johtui vain heidän ennakkoluuloistaan toista kohtaan. Oikeasti tyttö olisi ollut kovin kohtelias ja mukava noita kohtaan, kuten myös mediaakin, muttei hän yksinkertaisesti pystynyt, kun vastaanotto häntä kohtaan oli lähes poikkeuksetta erittäin kylmä ja hyökkäävä.