Kupla

>44<

Severin näkökulma

Ruokasali oli valtava. En ollut ikinä nähnyt niin monta selvitytyjää samassa paikassa, mutta siellä heitä täytyi olla lähemmäs kolmeasataa. 

Minä ja George istuimme syrjäisessä nurkkapöydässä, ja George mätti kalakeittoa ihan innoissaan. Minä tyydyin vain katselemaan ympärilleni haltioissani, jolloin George läimäytti lusikalla pöytää aivan edessäni. "Herää pällistelemästä, näytät kalalta jonka silmät pullahtavat kohta päästä." Hän mutisi, ja joi suuren kulauksen vettä.

Otin haarukan käteeni ja pyydystin siihen lihapullan.

Olin hieman väsynyt koulutuksesta, jonka treeniosuus oli loppunut vasta puolisen tuntia sitten. Shawn oli pistänyt meidät toisen asteen koulutusta käyvät todella lujille. Olin saanut oman vihreän haalarini, jollainen oli jokaisella sotilaskoulutusta käyvällä. Okei, ensimmäistä astetta käyvillä oli tummansiniset haalarit. 

Georgen neuvoja (käskyjä) kuunnellen olin kuitenkin pukenut oman paitani ja solminut haalarin hihat lantiolleni. Haalarissa tuli kuulemma aivan helvetin kuuma, jos sitä piti koko ajan päällä.
George kouluttautui itse lääkäriksi, ja hänen haalarinsa oli vaalean sininen. Ruokasalissa näki kuitenkin paljon erivärisiä haalareita. Mustat olivat sotilaskouluttajien, oranssit työmiesten ja muiden apulaisten, punaiset lääkäreiden, harmaat teknologiaan erikoistuvilla, violetit sekalaisilla kouluttautuvilla, jotka opiskelivat esimerkiksi teknologiaa tai ruoan laittoa. 

Valkoiset haalarit olivat niillä, ketkä eivät tehneet oikeastaan mitään. Sellaisia ei näkynyt paljoa.

Kuului kolahdus, kun joku tömäytti tarjottimen pöytäämme. George säpsähti ja minä kohotin kulmiani. "Voi saatana kuka persereikä ikinä oletkin, et voi vain tulla tähän tuolla tavalla!" George tiuskaisi ja liikutti penkkiään kauemmas, kun poika istui tylysti hänen viereensä. Voi hitsi. Hän oli sama teini, jonka olin lyönyt tajuttomaksi aikaisemmin. Devon Rose.

"Muistatko minut? Sattumoisin iskit minut tajuttomaksi omalla aseellani." Devon huomautti myrkyllisesti, ja George vilkaisi häntä kulmiensa alta. "Upeaa. Riidelkää vain kuin homopari, minä taidan vaihtaa pöytää."
Devonin ilme oli niin järkyttyneen vihainen, että George kohautti kulmiaan. "Kunhan sanoin. Älä hiilly."

Devon kääntyi katsomaan minua uudelleen ja kohotti vaativasti kulmiaan. "Niin? onko sinulla mitään sanottavaa tähän tradegiaan?"
George nojasi päätään käteensä ja katsoi minua samalla ilmeellä kuin Devon. "Niin, onko? Haastattelu menee suorana Vallan vitsilehteen, joten olkaa mahdollisimman hauska, saanen pyytää."

Devon näytti siltä että voisi räjähtää. Minä olin ollut täällä vasta vähän aikaa, enkä itsekään aina oikein ymmärtänyt Georgea. Devon ei kuitenkaan voinut selvästikään sietää tämän kieroutunutta huumoria. "Jos sinä saatanan käkkäräpää et pidä nyt sitä turpaasi ummessa, niin minä-!"

"Voi paska." Georgen suusta pääsi, ja hänen silmänsä olivat kohdistuneet Devonin ohitse ruokasalin toiseen päähän. Käännyin katsomaan samaan suuntaan, mutta en nähnyt mitään kummallista...paitsi...

Harmaaseen haalariin pukeutuneen mustahiuksisen miehen. Hänen silmänsä olivat kohdistuneet meidän pöytäämme, ja hän käveli suoraan meitä kohti. Ja voin sanoa, ettei hän näyttänyt tippaakaan iloiselta. 

George valui hieman alemmas penkillään. "Voi paskan paska."
Devonkin oli lopettanut höyryämisensä, ja katseli hämillään ympärilleen. "Mitä?"
Vilkaisin Georgea, joka näytti kärsivän henkisesti erittäin paljon. "Kuka hän on?"

"Niin George, kukas minä olinkaan?" Terävä miesääni sanoo vähän matkan päästä. No hui, hän oli ollut nopea. 

Hän oli nopealta arviolta hieman alle kolmenkymmenen, ja vihaisen näköinen. Kiukku suorastaan loimusi hänen silmissään. "Esittele minut toki ystävillesi, George."
George näytti kiusaantuneelta ja jopa pelokkaalle. "Öh, Sever, hujoppi, tässä on Alex Turner ja minä...minä saatan ehkä olla hänelle hieman velkaa."