Just Me, Her And The Moon

Osa 6

Palaan Liamin luokse hetken kuluttua. Hän astelee vierelleni.

"Oletko kunnossa?" hän kysyy minulta yllätykseni.

"Olen", vastaan huokaisten.

"Anteeksi, ei minun pitänyt käydä hänen kimppuun tuolla tavalla..." Liam mutisee ja katsoo minua.

"Olette hämmentäviä. Hetken luulen tajuavani teitä, mutta sitten putoan kärryiltä", istahdan käytävässä olevalle penkille.

"Tiedän, että tämä vaikuttaa sinusta vähän noh...omituiselle, mutta et tiedä koko totuutta", Liam istahtaa viereeni.

"Miksi ette sitten vain kerro minulle koko totuutta?" kysyn katsoen häntä.

"Se ei ole minun tehtäväni", Liam sanoo. Huokaisen.

"Jos saisin kertoa sinulle, kertoisin. Mutten saa", Liam laittaa kätensä reiteni päälle.

"Tunti alkaa", sanon ja nousen nopeasti ylös. Suunnistan luokkaan ennen kuin Liam kerkeää sanoa mitään.

Koulu oli juuri loppunut ja halusin nyt mitä nopeimmin kotiin. Tämä päivä oli vain ihan liikaa minulle.

"Mitäs noin kiihkeästi ajattelit?" Harry hölkkää rinnalleni.

"Sitä tämän päiväistä juttua", huokaisen ja katsahdan Harrya.

"En ihmettele, kun se yksi suuteli sinua", Harry laittaa kätensä takkinsa taskuihin. Huomaan samantien, kuinka kylmä täällä on farkuilla valkoisella kauluspaidalla.

"Mutta Liam ja Louis sanoi outoja juttuja", mutisen katsoen vanssieni kärkiä.

"Mitä esimerkiksi?" Harry kysyy kuin ei olisi ollut paikan päällä.

"No... Jotain, että heistä kumpikaan ei saisi olla lähelläkään minua", sanon ja katson Harrya. Hän näyttää voivan hieman pahoin.

"Harry?" hämmennyn kun hän ei vastaa.

"Ei he saisivatkaan olla lähelläsi. En minäkään, eikä Zayn", Harry sanoo ja pysähtyy. Mitä hittoa hän tarkoitti tuolla?

"Miksi?" on ainoa asia jonka saan suustani.

"Se...se on monimutkainen juttu", Harry kyykistyy.

"Onko kaikki hyvin?" kysyn ja menen lähemmäksi häntä.

"Joo... Älä tule lähemmäksi", Harry sanoo ja pakenee hieman. Pysähdyn ja katson häntä ihmeissäni.

"Miksi? Mitä tapahtuu?" kysyn hämilläni. Olen ollut yhtä hämilläni siitä asti, kun tapasin nämä pojat.

"Mene nyt vain. Minulla...alkoi sattumaan mahaan. Soitan Liamin hakemaan", Harry valehtelee.

"Oletko varma?" kysyn häneltä kun hän laittaa puhelimen korvalleen.

"Joo joo. Mene nyt", Harry hymähtää pienesti. Nyökkään ja lähden hämmentyneenä pois.

Herään aamulla tuttuun tapaani ajoissa. Ensimmäistä kertaa vähään aikaan en jaksaisi mennä kouluun. Niiden neljän takia. En vain tajua heitä. He huutavat toisilleen, että eivät saa olla lähelläni. Silti he kaikki koko ajan änkeävät seuraani. En tajua yhtään mitään.

Ja sitten se, että he puhuvat koko ajan "jutusta", jota eivät saa kertoa minulle. Enhän minä edes tunne Louisia enää. Liamiinkin tutustuin vasta vähän aikaa sitten. He siis tietävät jotain minusta, mitä minä en tiedä. Milloin sitten minä saan tietää kaiken? Jos asia liittyy minuun, miksi he tietävät sen, mutta minä en?

Huokaisten lopulta nousen sängystäni ja puen päälleni lempi vaatteeni. Harmaat sukkahousut, mustan hameen ja valkoisen villapaidan.

Heitän reppuni selkään ja siinä samassa puhelimeni alkaa värisemään pöydälläni. Nappaan puhelimeni pöydältä. Ruudulla vilkkuu tuntematon numero. Vastaan hetken mietittyä. "Wilma Evans."

"Hei Wilma", Liamin tuttu ääni kantautuu linjan toisesta päästä.

"Liam?" ihmettelen.

"Kyllä vain", Liam nauraa.

"Mitä ihmettä?" naurahdan. Hetkinen. Mistä hän on saanut numeroni?
•
•
jesjes osasta taas ja oon aika varma ettei tästä tuu pitkää tarinaa mut tästä on kakkoskausi sit tulossa ja sillee nii ehkä se korvaa sit  sen😋☺