Wherever You Are (Book 3)

Chapter 78

Oon kotiutunut tänne jenkkilään ja rakastan tätä paikkaa niin paljon!

Korjaan kirjoitusvirheet myöhemmin! xx

~~

Makasin paikoillani Brianin sängyllä. Vaikka sänky olikin erittäin leveä, Brian oli painautunut aivan minuun kiinni. Hän oli kietonut kätensä tiukasti ympärilleni, aivan kuin suojellakseen minua. Olin ennen pitänyt siitä, mutta nyt se tuntui vaan ahdistavalta. 

Olin ollut hereillä jo jonkin aikaa. Kello oli vasta seitsemän, mutta en saanut enää unta. Halusin päästä poikien talolle hakemaan tavarani ja mahdollisesti myös näkemään vilauksen Lukesta. Tiedän, olen kamala ihminen, mutta en vain yksinkertaisesti voinut sille mitään. Halusin vain nähdä hänet. Vielä kerran.. Ei sillä, ettenkö näkisi häntä enää koskaan, mutta emme tulisi näkemään toisiamme pitkään aikaan. 

"Brian" Sanoin hiljaa ja yritin saada hänet irrottamaan otteensa. Sain vastaukseksi ärsyttävää mutinaa ja suukon ohimolle.

"Brian, herää" Sanoin kovempaa ja taputin tätä rintakehään. Sain jollakin kumman tavalla käännettyä hänet selälleen, jolloin istuin, tai no, pikemminkin makasin hajareisin hänen päällään.

Brian avasi hitaasti silmänsä ja näin, että hänen kasvoilleen muodostui pieni virne. Hän siirsi kätensä lantiolleni ja suukotti kaulaani.

"Ota paita pois" Hän kuiskasi korvaani ja näykkäsi sitä leikkisästi. Nousin istumaan ja siirsin käteni hänen käsiensä päälle.

"En ota" Vastasin ja nousin ylös sängystä. Kävelin vihreän tuolin luokse, jonka päälle olin jättänyt puhelimeni. Vihasin sitä tuolia: Se oli erittäin ruma, mutta Brian rakasti sitä. Otin puhelimeni pois latauksesta ja lähdin kävelemään kohti makuuhuoneen ovea.

Marssin Brianin keittiöön ja avasin jääkaapin. Otin sieltä vesipullon, jonka vein keittiönpöydälle. Istuin pöydän ääreen, samalla kuunnellen makuuhuoneesta kuuluvaa ryminää. Pian Brian ilmestyi keittiöön hengästyneenä ja paidattomana.

"Mikä sulle tuli?" Hän kysyi ihmeissään. Katsoin tätä suu täynnä vettä ja yritin olla raivoamatta. Hän ei oikeastaan ollut tehnyt mitään väärin.

"Meillä on kiire, jos me aiotaan ehtiä San Diegoon ennen iltaa" Selitin ja sain hänet naurahtamaan. Hän ei nauranut siksi, että se oli hänen mielestään hauskaa. Hän nauroi, koska olin niin epäuskottava.

"Mä haluan olla sun lähellä" Brian sanoi hitaasti. Hän nojasi pöytää vasten ja pakotti minut katsomaan tätä silmiin.

"Mä haluan olla mun tyttöystävän lähellä. Sä olet ollut erittäin etäinen viime aikoina" Hän lisäsi, painottaen sanaa 'erittäin'. Laitoin käteni puuskaan ja mietin mitä voisin vastata hänelle. Olin käyttänyt jo kaikki tekosyyt siihen, miksi en halunnut olla hänen lähellään. En voinut kertoa hänelle, että minulla oli huono omatunto. Ja miksi? Luken ja minun takia.

"Mä muutan pois kaikkien kavereiden ja mun perheen luota, jotta mä voin olla sun kanssa. Me ehditään kyllä olla yhdessä" Sanoin ja siirsin katseeni hänen kasvoihinsa. Brian päästi pitkän huokauksen, ennen kuin hän käveli takaisin makuuhuoneeseen. Hän läimäisi oven kiinni, jättäen minut yksin.

En aikonut juosta hänen peräänsä. Vähän ajan kuluttua hän palaisi luokseni ja pyytäisi anteeksi käytöstään. Niin hän teki aina.

Sain itseni valmiiksi todella lyhyessä ajassa. Muuttomiehet kävivät hakemassa viimeisetkin tavarat Brianin asunnolta. Asunto näytti niin autiolta. Vain osa huonekaluista jäi seuraavalle asukkaalle.