Seitsemäntoista- Enkeli

2.8K 265 103
                                    

Huomaan Nicon olevan todella vaivaantunut, mikä hieman yllättää minut, sillä hän on varmasti yksi suorasukaisimmista ihmisistä ketä olen koskaan ainakaan muistanut tavanneeni

Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.

Huomaan Nicon olevan todella vaivaantunut, mikä hieman yllättää minut, sillä hän on varmasti yksi suorasukaisimmista ihmisistä ketä olen koskaan ainakaan muistanut tavanneeni. Nicolla ei yleensä ollut vaikeuksia sanoa asioita suoraan ja niin kuin ne olivat, mutta nyt hänenkin rajansa näyttivät ylittyneen, mikä tietenkin sai uteliaisuuteni heräämään enemmän.

"Öhm... No jos nyt alotetaan vaikka ihan alusta?" Nico aloittaa ja nyökkään myöntävästi.

"Okei, eli kun sä sanoit, että tiedät mikä seisokki on, niin kai sä tiedät mitä seksi on?" hän kysyy, ja hymyilen, kun huomaan hänen punastuneen. Tämä ei kyllä tapahdu usein.

"Joo, jotenkin, tai siis e-ei sun tarvitse mit-mitään lisääntymisjut-juttua alkaa kertomaan", naurahdan, "Kyllä jotkut 11- vuotiaat tietää a-ainakin luultavasti mi-mitä se on"

"Huh, hyvä", Nico rentoutuu, "Sitten tän ei pitäisi olla niin vaikeata enää"

"Eli porno?" kiirehdin, sillä haluan tietää, mitä se on, jos se kuulemma oli niin noloa. Nico virnistää ja alkaa palautua normaaliksi Nicoksi, joka ei kaunistele totuuksia.

"Se on vähän niin kuin video tai elokuva, jossa ihmiset harrastaa seksiä", hän selittää ja nyt ainakin olen hämmästynyt, kuka haluaisi katsoa tällaista? Mutta nyt ainakin ymmärrän, miksi se oli niin kiusallista, jos muut luulivat hänen katsovan sitä luennolla.

"Okei... Miksi?" kysyn ja Nico katsoo minua oudosti, "Miksi?"

"Niin, että mik-miksi kukaan katsoo sitä?" utelen häneltä. Nico miettii hetken virne naamallaan ja ilmoittaa sitten: "Ehkä sun pitäisi itse katsoa sitä, niin ehkä sitten tajuaisit paremmin, mutta siis jos on sellainen fiilis, että haluaa helpotusta, eikä voi harrastaa itse, niin sitten voi katsoa toisia tekemässä sitä ja runkata"

Oh... Miksi näitä outoja sanoja on niin hiton paljon?

"Ru-runkata?" Nico nauraa kysymykselleni ja tunnen hänen värinänsä pääni alla.

"Älä n-naura!" huutokuiskaan, sillä en todellakaan tarvitse vanhempiani tähän keskusteluun mukaan.

"Okei, sori! Mutta tää on jotenkin niin outoa..." hän huokaisee.

"Ei sun oo pakko k-kertoa, jos et halua", myönnyn, mutta hän pudistaa päätään, "Voin mä kertoa, runkkaaminen on sitä, että otat sun peniksen, tai miksi haluatkaan sanoa sitä, ja sitten- Argh, miten tän edes voi selittää?"

"Ai, siis masturboida?" huudahdan, toki hiljaa, riemuissani, kun tajuan, mistä hän puhuu. Nico nyökkää hieman huvittuneena ja vilkaisee sitten kelloa, "Gabriel, ehkä meidän pitäisi nyt mennä nukkumaan. Voidaan puhua vaikka enemmän, kunhan ollaan virkeämpiä"

"Okei..." mumisen ja varmistan sitten: "Jääthän sä tänne?"

Nico nostaa päätäni leuastani ja hymyilee sitten katsoen suoraan silmiini kauniilla ruskeilla silmillään.

"Mä voin jäädä, mutta mun pitää ehkä palata omaan huoneeseen aamulla, ennen kuin muut herää", hän selittää ja nyökkään. Asetun mukavammin hänen kainaloonsa ja suljen silmäni.

"Hyvää yötä, enkeli", Nico kuiskaa, kun olen jo lähes unessa, ja tunnen hänen huulensa otsallani, ennen kuin hiljaisuus täyttää huoneen.

----------------------------------------------------------------------------------------

"Gabriel", kuiskaus herättää minut unestani, joka oli kerrankin rauhallinen. Avaan silmäni hitaasti ja räpyttelen silmiäni hetken tottuakseni valoon, kunnes näen Nicon, joka istuu vieressäni.

"Sä voit mennä nukkumaan vielä, mutta mun pitää mennä nyt", hän jatkaa ja kysyn käheällä äänelläni, paljonko kello on. Nico nousee sängystä ja vilkaisee kelloa, "Kohta kahdeksan"

"Okei", vastaan ja mietin hetken, jatkaisinko uniani vai en. Hän kävelee huoneeni ovelle ja hymyilee, "Nähdään aamupalalla"

"Nähdään", huikkaan takaisin, jonka jälkeen Nico on poissa. Työnnyn peittooni syvemmin ja suljen silmäni uudestaan, en todellakaan jaksa herätä vielä näin aikaisin.

----------------------------------------------------------------------------------------

"Gabriel! Me myöhästytään kohta aamupalalta!" vihainen huuto herättää minut uudestaan. Tuntuu, kuin Nico olisi lähtenyt aivan hetki sitten. Hänen tuoksunsa tuoksuu edelleen sängyssäni, enkä haluaisi millään nousta ylös täältä.

"Etkö sä edes ole noussut vielä?" isä kysyy järkyttyneenä, kun hän avaa oven huoneeseeni. Katson hämilläni kelloa ja sitten mentiinkin; tulisimme olemaan hyvin myöhässä aamiaiselta.

Mahdollisimman nopeasti yritän pukea vaatteitani, joita isä heittelee kaapista, jonka jälkeen hän työntää minut nopeasti huoneesta ulos. Äiti odottaa eteisessä vihaisen näköisenä, mutta kohautan vain olkapäitäni, "Kukaan ei tullut herättämään aikaisemmin"

"Sä olet 19, kai sinä osaat herätyskelloa sentään käyttää", hän tuhahtaa, mutta isän luotua häneen vihaisen katseen, hän hiljenee ja tyytyy kohtaloonsa. Tämä on varmaan kauhea asia hänen maineelleen, olla nyt myöhässä aamupalalta, suorastaan maailmanloppu! Sarkasmi...

Kukaan ei onneksi edes huomaa myöhästymistämme, sillä toisinkuin eilen, tänään kaikki voivat aloittaa aamiaisensa milloin haluavat. Hymyilen hieman Nicolle, kun isä työntää minut varmasti tarkoituksella hänen viereensä.

"Sähän nukuit pitkään", hän naurahtaa ja ottaa lusikallisen riisipuuroa.

"Älä säkin aloita", huokaisen ja kiitän isää, joka toi leipäni sekä juomani valmiiksi. Syödessäni näen Timin virnuilevan Nicolle ja minulle koko ajan, mikä häiritsee minua. Varovasti siirrän käteni Nicon jalalle ja taputan sitä hieman. Hän säpsähtää ja kääntyy minua kohti kohottaen kulmaansa, "Mitä?"

Nyökkään mahdollisimman vaivihkaa Timiin päin, joka tietenkin kääntää päänsä juuri silloin Annaa kohti. Nico ottaa puhelimensa esiin ja alkaa kirjoittaa luultavasti viestiä. Pian Timkin aukaisee puhelimensa ja virnistää taas meihin.

"Oikeasti Tim, lopeta!" Nico huutokuiskaa ystävälleen, joka väläyttää viimeisen hymyn, ennen kuin alkaa juttelemaan Annan kanssa jostain.

"Kiitos", hymyilen Nicolle, joka vain kohauttaa hartioitaan, "Eipä mitään"

----------------------------------------------------------------------------------------

Tuijotan tylsistyneenä ikkunasta ulos, jossa sataa hiljalleen lumihiutaleita. Nico, Tim ja Anna lähtivät aamupalan jälkeen ulos ilmeisesti laskettelemaan muiden kanssa, joten päädyin viettämään yksin aikaa tyhjässä mökissä. Huomaan vilkuilevani kelloa vähän väliä, mutta se ei silti liiku mihinkään.

Tässä vaiheessa olen jo tiedostanut sen, että olen ihastunut Nicoon. Vähän liian paljonkin... Mutta pitkän ajatustyön jälkeen päätin, että en tekisi sille yhtään mitään, eihän hän edes vaikuttanut olevansa kiinnostunut. Tokihan me halailimme viime yönä/iltana ja muuta, mutta lukuun ottamatta eilistä melkein-suudelmaa, emme olleet tehneet mitään muita asioita.

Tunnin kuluttua ja taas uuden jakson katsomisen jälkeen, olen syönyt jo kaiken suklaalevystäni, joten vaihtoehtoina olisi hakea uusi, tai keksiä jotain järkevämpää tekemistä ainakin tunniksi, sillä he aikoivat tulla takaisin joskus yhden jälkeen.

Yhtäkkiä mieleeni palaa Nicon sanat eiliseltä:

"Ehkä sun pitäisi itse katsoa sitä, niin ehkä sitten tajuaisit paremmin"

I Need Your HandWhere stories live. Discover now