✔️𝗗𝗔𝗡𝗚𝗘𝗥𝗢𝗨𝗦

DEATH OF GRANPA

Kirkas ja lämmin auringonvalo herätti minut isosta sängystä Jeonin talossa. Vilkaisin olkaniyli, että olisiko Tae siellä, mutta ei ollut. Paikka näytti aika koskettomalta että nukkuiko Tae ollenkaan huoneessani.
   Nousin istumaan ja puin päälleni, sen jälkeen matkasin kohti alakertaa. Pojat olivat kaikki keittiössä ainakin sieltä isomelu tulee.
Astelin keittiöön muitten joukkoon ja kaikkien silmät kääntyivät minuun ja lopettivat keskustelun.

Amara: Enkai keskeyttänyt mitään?

Jungkook: Löysin heidät.

Amara: Ketkä?

Jungkook: No sun vanhemmat tottakai.

Amara: Miten?

Jungkook ei vastannut vaan osoitti sormiaan niin että minun täytyy seurata häntä. Seurasin häntä kellariin missä oli iso metallinen ovi.

Jungkook: Saatat pikkuisen järkyttyä.

Jungkook avasi oven ja huomasin-

Amara: Vaari!

Oven lisäksi sisällä oli kalterit missä vaari istui heikkona. Kun hän kuuli ääneni hän nopeasti oli nostanut päänsä polvista ja katsoi järkyttyneenä ja huolestuneena. Pelkillä käsivoimillaan hän nousi maasta ja käveli luokseni.

Vaari: Amara...kulta.

Katsoin isoisääni joka raskaasti hengitti edessäni. Paita aivan rikki ja naamassa muutama haava.

Amara: Jungkook! Missä kohtaa te hänet löysitte? Silloin kun mä nukuin?

Jungkook: Perjatteessa ja perjatteessa ei.

Vaari: Amara lähe nyt! Nämä ihmiset on muuta kuin harmia!

Jungkook: TURPA KIINNI UKKO!

Jungkook ampui miestä jalkaan ja tämä vajosi maahan. Siinä hetkellä poskelleni tippui kyynel ja alkoi pelottaa.
Jungkook huomasi tilanteeni ja nopeasti hän pisti aseensa takaisin taskuunsa.

Vaari: Mä olen pahoillani. Mä en pystynyt suojelemaan sua.

Amara: Shh...

Katselin kituvaa isoisää ja yritin rauhoitella jopa itseeni ja häntä.

Vaari: Nyt minä pääsen mummisi luokse. Jungkook voi lopettaa mun kärsimyksen.

Amara: Ei mä en anna!

Kyyneleet valuivat poskillani kuin vesiputous. Vajosin maahan ja kohtasin isoisäni veriset kasvot.

Amara: Sä et saa jättää mua...

Vaari: Sä olet vahva tyttö. Sä kestät kyllä.

En vastannut.

Vaari: Jungkook alotti mun kärsimyksen..se saa sen kans lopettaa.

Kuulin kun Jungkook latasi aseensa ja osoitti vaariani.

Amara: Jungkook pliis..älä!

Jungkook: Amara väisty.

Amara: En! Mä en anna sun satuttaa mun perhettä enempää mitä sä olet jo!

Jungkook: Amara tämä ei ole ehto vaan KÄSKY!

Amara: Mä en ole mikään sun pieni minion joka tottelee sua!

Jungkook: AMARA NYT!

Amara: Jos sä tapat sen niin sä saat tappaa mutkin! Nytkun sä tiiät missä mun vanhemmat on niin sä et tarvitse mua enään!

Jungkook: En!

Amara: Ole hyvä Jungkook nytkun sulla on mahdollisuus päästä eroon musta niin ota se!

Jungkook: Kun mä en halua! JOKU AUTTAMAAN!

Jungkook huusi yläkertaan ja Hoseok tuli sieltä samantien.

Hoseok: Perhonen!

Jungkook: Hoseok ota Amara pois tieltä!

Amara: EI JUNGKOOK!

Hoseok veti minut kauemmaksi vaaristani ja samalla Jungkook ampui tätä päähän.

Amara: EI!

Pienet kyyneleet vaihtuivat itku huudoiksi ja yritin päästä Hoseokista.

Hoseok: Perhonen rauhotu.

Amara: Ei!

Kun pääsin irti avasin sellin oven ja menin kuolleen isoisäni luokse. Typeränä yritin heilutella häntä vaikka tiesin että jos suoraan päähän ampuu kuolee heti.

Amara: ...älä jätä mua...

Pistin pääni käsieni päälle mitkä olivat kuolleen vaarini mahan päällä ja itkin. Samaan aikaan loput jengistä tulivat alakertaan.
Kun sain rauhoitettua itseni nostin pääni missä näin koko jengin..mutta kohdistin katseeni johtajaan joka oli muitten seassa.

Amara: Mikä..sua..VAIVAA!

Jungkook: Amara...

Amara: Tunnetko sä itses jotenkin kovaks koska sä tapat toisten perheen jäseniä!

Jungkook: Amara mulla ei ollut vaihtoehtoja, vaaris tiesi liikaa asioita.

Amara: AINA ON VAIHTOEHTOJA JUNGKOOK! KOSKAAN TAPPAMINEN EI OLE VAIHTOEHTO SENKIN URPO!

Taehyung: Amara rauhotut...

Amara: Miksi mun pitäis rauhottua? Hm? Mä seurustelen rikollisen kanssa, mä asun seitsemän miehen kanssa jotka ovat kaikki etsintäkuulutettuja, multa on riistetty vapaus ja mun pitäis kuunnella ja totella mielipuolta joka haluaa tappaa mun koko suvun ja varmasti lopuksi mut! Anna mulle yksi syy miksi mun pitäisi rauhoittua..

Ja itkeminen alkoi taas.

Amara: ...mä vaan haluan pois...

Kaiken sen jälkeen jokaikinen lähti paitsi Taehyung joka tuli selliin luokseni.

Taehyung: Mä ajattelin että mä voisin olla sun syy miksi rauhoittua ja voit tuntee itses vapaaks mutta jos noin on..mikä on se syy että miksi me ollaan yhessä? Se että mä voisin suojella sua Jungkookielta.

En vastannut koska en tiennyt vastausta. En oikeesti tiedä miksi menin parisuhteeseen Taen kanssa. Rakastinko häntä vai halusinko vain kilven.

Taehyung: Jos toi on sun vastaus niin kai se on sit loppu tälle...

Tae siirsi suuntansa kohti yläkertaa muitten joukkoon.
Siellä minä vaan olin, yksin..kuolleen isoisän kanssa.