Voit koittaa hajottaa, mut ei rikkinäistä pysty rikkomaan//M&M fanfiction

Ensi lukuvuosi on parempi...

"Zea, jää tähän mulla on sulle vähän juteltavaa." 28-vuotiaan miesopettajani ääni kaikui korvaani selkäni takaa. Pyörähdin ympäri ja näin vihreät opettajani silmät joista näki selvästi mitä tuo ajatteli.
"Nii?" Kysyin, vaikka tiesin minkä takia tähän olin jäänyt. Kello oli nyt 10.30, joka tarkoitti, että oli joka päiväisen hyväksi käytön aika. Pisin välitunti koulupäivän aikana sopi siihen hyvin opettajani mielestä.
"Ala riisumaan vaatteitasi ja katso, että ovi on lukossa." Magnus komensi ja työnsi minua  luokan ovea kohti.
Painoin oven kahvan alas. Se oli lukossa.
"Sit riisut ne vaatteet tai muuten kerron sun luokalle tästä." Matematiikan opettaja uhkaili. Nyökkäsin vain vaisusti päätäni ja aloin vasten tahtoani ottamaan vaatteitani pois.
"Hyvä tyttö." Tuo sanoi ja taputti päätäni vähän turhankin kovaa, koska se sai aikaan vihlontaa tai voi olla, että se riippui siitä kun siinä kohtaa oli eilen tullut tuore mustelma.
Oli hetket hiljaista, kunnes kuului metallin kolahdus maahan. Mies oli saanut farkkujen vyön auki.

Juoksin pihalle silmät punoittaen. Kehoni oli vallannut kipu, joka sai lihakseni jäämään jumiin. Päivän juoksulenkki tulisi olemaan yhtä tuskaa. Istuuduin varjoisalle kivelle, joka sijaitsi suuren vaahteran alla. Vaahtera oli täynnä vihreitä lehtiä, vaikka nyt oli vasta huhtikuun puoliväli. Se tarkoitti, että koulua olisi jäljellä vielä pitkät 2 kuukautta pyöristettynä. Koulun piha oli tylsä. Pari istuma penkkiä, jossa istuivat koulun pissis-tytöt. Jalkapallo kenttä, jossa ysi-luokkalaiset ja kasi-luokkalaiset pelasivat vastakkain. Seiska-luokkalaiset hengasivat vain koulun ovien edessä. Pääsisivät ainakin ensimmäisenä sisälle ilman tönimistä. Säästyvät mustelmilta. Sitten päästäänkin koulun lukiolaisiin. Lukiolaiset saivat olla kaikki välitunnit sisällä. 17-19 vuotiaat oppilaat istuivat ruokalassa puhelimet kädessä ja juttelivat mukavia toisilleen. Näytti siltä, että heillä oli aina hauskaa. Onneksi minäkin pääsisin ensi lukuvuonna lukioon. Pääsen eroon matematiikan opettajasta ainakin toivon mukaan ja saan muuttaa kotoa pois johonkin Mosjøenin lähelle. Ensisijaisesti olin hakenut Troforssin lukioon ja tutustuminen sinne olisi ensiviikon maanantaina eli kolmen päivän päästä.

Koulun kello soi välitunnin loppumisen merkiksi. Nousin varjoisalta kiveltä ylös ja lähdin hitaasti tallustamaan koulun-ovea kohti.
"Zea, nyt vähän ripeempää kävelyä." Naispuolisen historian opettajan topakka huuto tavoitti tärykalvoni.
"Joo, joo." Mutisin vastauksen ja nopeensin kävely vauhtiani sen verran kuin pystyin.
Jokainen askel tuotti kipua kehossani. Kehoni ei kestänyt enää.
"Onko sulla kaikki hyvin?" Nainen, joka piti minulle kiltisti ovea auki kysyi kun oli päässyt sisälle.
"Joo..." Vastasin normaaliin tapaani hyvin hiljaa. Opettaja nyökäytti päätään ja siirsi kiinnittyneen katseensa minusta pois.

Istuin huoneeni petaamattomalla sängyllä. En ollut ehtinyt petaamaan sitä aamulla ennen kuin lähdin kouluun. Kuuntelin musiikkia puhelimestani, jota en saanut ottaa mukaan kouluun. Biisi, jota kuuntelin oli 'without me' siinä oli omastamielestäni ihanat sanat vaikken kaikkea ymmärtänytkään täysin. Kyyneleitä valui silmistäni niin kuin kuivumassa olevasta vesiputouksesta. Yhtäkkiä kuului oven avaus alakerrasta ja koti avaimien kolahtamien keittiön pöydälle. Se tarkoitti sitä, että isä oli tullut kotiin. Missäköhän tuo oli ollut päivän? Jossain baarissa juomassa vai töissä? Sen näkisi kohta.
Askeleet yläkertaan voimistuivat. Ne kuulostivat siltä, että isä oli erittäin vihainen. Olinkohan tehnyt jotain?
Huoneeni ovi paiskautui auki ja osui seinään. Seinään kolahduksen voimasta lempi tauluni tippui maahan ja lasin sirut lentelivät ympäri huonetta.
"Mitä sä siinä istut ala siivoomaan!" Isäni karjaisi ja löi minua nopeasti poskeen, kunnes lähti huoneesta houjuen pois. Siinä meni viimeinen muisto äidistä...
XXX
Sanoja:517
Ensimmäiset osat ovat aina tylsiä😅