Perhospoika🏳️‍🌈 (tauolla)

᎒|8|᎒

Eemu:

Viikonloppu vierähti ohitse todella nopeasti ja pian huomasinkin ah niin ihanan maanantai aamun koittavan. Oli aika vaikeeta kiskoa itteni ylös sieltä lämpimästä sängystä, mutta en mä koulusta halunnut myöhästyä tai lintsatakkaan. Halusin saada edes jonkinlaisen hyvät arvosanat ja päästä sitten jatkamaan opintoja. Muutenkin muiden iloisten sanojen ja naurahduksien ajatteleminenkin sai mut jo heti paremmalle tuulelle ja pukemaan vaatteet ennätysvauhdilla päälleni ja kiirehtimään alakertaan painavan repun kanssa.

"Huomenta Eemu", äitini sanoi. Hän seisoi muhun selin päin ja ilmeisesti teki kahvia samalla, kun hyräili jotakin biisiä ulkomuististaan. Sekin näytti olevan hyvällä tuulella.

"Huomenta", vastasin takaisin. Kävelin keittiössä oleskelevan naisen luokse ja nappasin hänen viereltään oman vaaleanpunaisen mukini ennen kuin tassuttelin kaapille ja nappasin sieltä teepussin. Istahdin ne kädessäni ruokapöytään.

"Miten koulussa on mennyt?" äiti tiedusteli samalla. Vilkaisin naista nopeasti näpertäen samalla teepussia auki,
"Ei mitenkään ihmeellisemmin. Ihan kivasti."

Sain teepussin auki hetken tappelun jälkeen. Tiputin pussin mukiini ja aikeinani oli nousta, kun huomasinkin, että äitini oli kiirehtinyt viereeni kuuman veden kanssa ja kaatoi mukiin vettä. Kiitin naista, jonka jälkeen annoin vielä vähän utuisen katseeni lipua teemukiini. Seurasin katseellani, kun vesi alkoi pikku hiljaa värjäytyä punertavaksi. Taivaallisen hyvä tuoksui kieppui nenääni saaden mun huulille nousemaan iloisen hymyn. Jos voisin päättää koko loppu elämäkseni jonkun juoman se olisi todellakin herukkatee.

"Onko koulussa paljon kokeita? Entä kavereita?" äitini esitti kysymystä kysymyksen perään. Selvä huolestuneisuus kuulsi hänen ääntään, mikä sai munkin ajatuskuplan poksahtamaan ja kääntämään katseeni naiseen, joka istuutui vastakkaiselle puolelle pöytää. Hänen kellertävänruskeat silmänsä oltiin naulitti suoraan mun omiin mikä sai totaallisesti mut ahdistuneeksi. Mä en pitänyt yhtään siitä, kun mua tuijotettiin tolla tavalla. Pakostikkin siinä hermostui itsekkin.

"Ei siellä viel oo ollu kokeita, mut parin päivän päästä pitäis olla äikän koe", mutisin vastaukseksi tuijottaen naista suoraan silmiin hetken ennen kuin annoin katseeni laskeutua teemukiini. Hörppäsin lämmintä juotavaa ja vilkaisin sitten kelloa. 7:48. Ei herranjumala!

Nousin äkkiä ylös, hieman paniikissa ja kaadoin äkkiä teet lavuaariin. Ryntäsin hämmästyneen äitini luota pois kohti omaa huonettani, joka näytti tällä hetkellä enemmän pyörremyrskyn jäljiltä olleelta vaate- ja laatikkokasalta kuin jonkun huoneelta. Mun koulu alkkaisi viisitoista yli kahdeksan ja kello oli jo liian paljon. Tää ei enteillyt hyvää mun koulumaineelle. Nappasin puhelimeni latauksesta ja rynnistin sitten eteiseen, josta nappasin takin päälle, kiskoin kengät jalkaan ja varmistin olihan kaikki mukana ennen kuin huikkasin nopeat moikat äidilleni ja painelin kylmään ulkoilmaan.

Oli jo todella selvää, että ensilumi sataisi mikä hetki vain maahan. Nopeasti puhelimesta vilkastua, ulkona näytti olevan neljä astetta lämmintä ja se totta tosiaan ei houkutellut mua ollenkaan. Mä olin ollut aina muiden mielestä outo, kun en pitänyt lumesta, lumiukoista tai mistäkään mikä vain saattoikin liittyä talveen. Joulu meni juuri ja juuri vain ja ainoastaan sen takia, että silloin sai lahjoja. Kukapa ei lahjoista tykännyt?
Mä tiesin olevani jo myöhässä enkä enään millään ehtisi ajoissa äikän tunnille. Olin tuntenut kuinka mun puhelin oli tärissyt housujeni taskussa, mutten ollut kerennyt katsomaan kuka mua päätti pommittaa viesteillä. Kuitenkin se olisi joko äiti tai Elmeri, joka mietti missä hemmetin kuusessa mäkin olin.

Mun saavuttua koulun pihalle, siellä ei ollut ketään. Tuntui kuin paikka olisi ollut hylätty tai sitten, että muut olisivat kadonneet jonnekkin olemattomaan.
Suuntasin askeleeni koulun oville ja astelin kerrankin huojentuneena koulun lämpöiseen sisäilmaan. Hetken siinä paikoillani seisottua, päätin lähteä suuntaamaan kohti äikän luokkaa, missä ilmeisemmin muut odottaisivat.