Escape the darkness//IN FINNISH

Epilogi

Vuotta myöhemmin:

Ympärillä on hirveä hälinä, mutta en välitä siitä. Suljen korvani kokonaan ympärillä olevalta melulta. Millään ei ole oikeastaan tällä hetkellä väliä. Vaikka terroristit hyökkäisiivät tähän kentälle, niin en varmasti kuulisi sitä. En halua ajatella muita ihmisä. Vain ja ainoastaan ihmistä joka seisoo edessäni. En halua menettää häntä. En vaan pysty. Tiedän, että tämä ei ole lopullista, mutta siltä se tuntuu.

Vetäydyn hiukan kauemmas ja yritän niin kovasti olla itkemättä. En halua itkeä. Eivät nämä kumminkaan ole mtkään jäähyväiset - tai ehkä väliaikaiset sellaiset. Tulemme vielä näkemään. Näemme viimeistään uutenavuotena. Siihen tosin on vielä viisi kuukautta.

"Minä tulen takaisin, Alexis, ja onhan puhelimet keksitty." Sarah sanoo ja naurahtaa hermostuneesti. Minä nyökkään vaitonaisesti ja halaan parasta ystävääni vielä uudelleen.

Sarah oli vuosi sitten oikeassa. Hänen äidillään on suhde. Vanhemmat erosi ja äiti raahaa Sarahin Amerikkaan. Siis ihan oikeasti. Sarahilla sattuu vielä olemaan niin huono tuuri, että hän on syntynyt joulukuun viimeisnä päivinä. Hän on nimittäin vielä 17-vuotias, joten hänen pitää lähteä.

Sarah sanoi, että hänen äitinsä ei edes välitä Sarahista paljon yhtään, mutta se on jokin kosto heidän isälleen. Sarahin isä ei taistellut ollenkaan, joten Sarah on aikalailla maassa. En voi oikeasti uskoa, että hänen äitinsä oikeasti pakottaa Sarahin tähän. Olen haukkunut häntä tässä muutaman viikon ajan ja Sarah on ollut täysillä messissä.

Sarahin äiti seurustelee tällä hetkellä jonkin miehen kanssa, joten he muuttavat sinne. He muuttavat Chicagoon, joka ei ainakaan houkuttele minua yhtään. Sarah kapinoi kyllä aikalailla vastaan, mutta se ei hyödyttänyt yhtään. Sarah ei ole edes tavannut koko miestä, joka on minusta todella väärin. Heidän olisi ensin pitänyt tutustua. Heidän suhde on kestänyt sellaiset kome vuotta, joka on todella pitkä aika pitää suhdetta salassa, jos on oikeasti rakastunut.

Sarah on sanonut, että ei hänen äitinsä edes halunnut Sarahia. Sarahin isä kumminkin halusi pitää hänet, mutta lopulta häntäkin rupesi kiinnostamaan vaan työt. Sarah on oikeastaan varttunut ilman kunnollista äitiä. Sarahin äiti pitää Sarahia oikeastaan vaan jonakin välineenä. Minun tekisi mieli niin kovasti mennä vetämään koko muijaa turpaan.

"Sarah! Meidän pitää mennä!" Hänen äitinsä huutaa ja hänen ilmeensä on kylmä.

"Minun pitää nyt mennä. Soitellaan." Sarah sanoo ja irtoutuu minusta. Hän ottaa kassinsa ja vilkuttaa minulle vielä. Minä katselen haikeana hänen peräänsä ja odotan, että hän on kokonaan kadonnut näkyvistä. Me järjestimme Sarahille läksiäiset ja kaikki hyvästelivät hänet siellä. Minä halusin kumminkin tulla vielä kentälle mukaan, koska välttämättä halusin. Halusin jättää väliaikaiset hyvästit ilman muita.

Minä seison hetken paikallani ja katselen vaan ohimeneviä ihmisiä. Kaikilla näyttää olevan hirveä kiire, jolle minä pyöräyttelen silmiäni. Voisivat lähteä tarpeeksi ajoissa.

"Mennäänkö nyt?" Kuulen matalan ja varovaisen äänen takaatani. Käänyn ympäri ja kohtaan nuo ihanat vihreät silmät. Silmät johon rakastuin reilu vuosi sitten. Silmät joita rakastan edelleen niin paljon.

"Mennään vaan", niiskaisen ja juoksen Jaxonin luo. Hän päätti lähteä kuskiksi, koska en itse halunut ajaa pois täältä.

"Hän tulee takaisin. Hän kyllä palaa." Jaxon kuiskaa korvaani ja silittlee selkääni. Minä yritän niin kovasti olla itkemättä. Kaikki on tämän vuoden aikana ollut niin täydellstä ja nyt kaikki meni pilalle.

"John laittoi viestiä, että kukaan ei ole vielä lähtenyt. He odottavat meitä." Jaxon kuiskaa ja minä nyökkään hänen rintaansa vasten. Kaikki pitää saada pois, koska haluan olla tämäm illan vaan Jaxonin kanssa.