istun kylmällä laattalattialla ja tuijotan lamppua, toivon että se sokaisis mut ihan hetkeksi kun pitkään aikaan peilikuvaa ei oo voinu tunnistaa edes ihmiseksi
YOU ARE READING
hirviö
Poetryhuomioita ja tarinoita etäajasta ja elämästä sen keskellä ja ennen sitä.
22. tammikuuta 2020
istun kylmällä laattalattialla ja tuijotan lamppua, toivon että se sokaisis mut ihan hetkeksi kun pitkään aikaan peilikuvaa ei oo voinu tunnistaa edes ihmiseksi
