"Ole ajoissa paikoilla", Harry oli antanut viimeisen ohjeen, ennen kuin olin lähtenyt hänen luotaan.
Ja minähän olin. Kello oli puoli kuusi, kun olin ajanut lähelle Noen asuinaluetta. Olin kironnut itseni siitä, miten hermostunut olin. Viittä vaille kuusi ajoin Noen talon eteen. Harry lähetti vielä viimeiset linkit kahviloihin, joihin voisin Noen viedä, ennen kuin nousin autosta ja kävelin taloa kohti.
En ehtinyt sisälle asti, sillä Noe ryntäsi ulos talosta nopeasti.
Hymyilin automaattisesti nähdessäni hänet. Ilta oli alkanut jo hämärtää, mutta kiitos New Yorkin ikuisen loisteen näin hyvin hänet. Noe oli valinnut asukseen tavalliset farkut sekä kuviollisen collegepaidan. Mihin hän luuli menevänsä? Ei hän noissa vaatteissa voinut mennä hienoon näyttelyyn. Itse olin pukenut vaaleansinisen kauluspaidan farkkujen kanssa, mutta minua pukikin mikä vaate vain.
"Hei-" aloitin, mutta Noe keskeytti minut kävelemällä nopeasti ohitseni.
"Kuka antoi sinulle luvan tulla pihalleni? Eikä kello ole vielä kuutta. Äkkiä autoon."
Hämmennyin hetkeksi Noen reaktiosta, mutta käännyin ja seurasin tyttöä pois pihalta. Käännyin katsomaan taloa kohti, mutten ainakaan nähnyt ketään ikkunasta. Oliko tämä tarkoituksena? Eikö Noe halunnut isänsä näkevän minua? Mutta olinhan tavannut hänet jo kerran?
Noe näytti tunnistavan autoni heti, sillä hän seisoi oikean vieressä. Olin valinnut tänään menopeliksi tutun Audi A3:n, jolla olin viimeksikin käynyt täällä. Se silti erottui muiden alueen autoista selkeästi.
Menin Noen vierelle ja avasin hänelle oven. Tyttö ei räpäyttänyt silmääkään kohteliaalle eleelleni, vaan istuutui vain autoon. Suljin oven mahdollisimman normaalisti. Olin luvannut itselleni, etten ärtyisi illan aikana ollenkaan. En halunnut pilata tätä.
Kiersin auton ja istuuduin kuskin paikalle. Lähdin ajamaan kohti lähintä vaatekauppaa, jossa tiesin olevan hyviä vaatteita. Liam oli sanonut, ettei Noe haluaisi minun ostavan hänelle vaatteita. Halusin kuitenkin kokeilla onneani.
En osannut sanoa mitään viisasta, joten päätin olla hiljaa. Noe istui vierelläni myös hiljaa, piteli puhelinta sylissään ja katsoi ympärillemme. Hän näytti rauhaisalta, mutta väsyneeltä. Jännittikö häntäkin? Mitä hän oli tehnyt koulun jälkeen?
Ajoin parkkiin vaatekaupan eteen. Paikkaan oli parkkeeraaminen kielletty, mutta se ei koskenut minua. Voisin vaikka lyödä pääni pantiksi siitä, saisinko sakkoa vai en.
Nousin ja kiiruhdin avaamaan Noelle oven.
"Onko näyttely täällä?" hän kysyi noustessaan vierelleni kadulle.
"Käydään ensin täällä", sanoin hymyillen hieman samalla, kun lähdin kävelemään kohti kauppaa. Sivusilmällä näin Noen seuraavan minua, mistä olin tyytyväinen. Kerrankin hän ei laittanut vastaan.
Kaupan ovimies avasi meille oven. Tämä paikka oli minulle tuttu, joten suuntasin suoraan toiseen päähän liikettä, jossa sijaitsi naisten vaatteet. Noe seurasi perässäni.
"Haluatko etsiä itse, vai valitsenko minä?" kysyin katsoen ympärilleni.
Noe ei sanonut mitään, vaan lähti kohti tankoa, jolla oli korkeakauluksisia paitoja. Hän vilkaisi minuun, mutta nähdessään hieman nyrpeän ilmeeni hän siirtyi seuraavalle tangolle, jossa oli hameita. Ne näyttivät sopivan tyylikkäiltä, mustilta kotelomekoilta.
Noe selasi mekot läpi, mutta näytti turhautuneelta. Kurtistin kulmiani.
"Mikä on?" kysyin hämmentyneenä. "Ne ovat sopivia, ota siitä yksi ja käy vaihtamassa."
YOU ARE READING
Right. Now. (Niall Horan II Finnish)
FanfictionTässä ja nyt. En jaksanut enää taistella vastaan. Tiesin rakastavani häntä. Vaikken ollut varma hänen tunteistaan, en enää jaksanut pysytellä erossa hänestä. Olin valmis ottamaan riskin hänen takiaan. *** Noe on elänyt koko elämänsä kirjojen ja sa...
