Alfakuningas

Vierailija

Lara istui ruokasalissa syömässä myöhäistä aamiaistaan. Täydenkuun seremonia olisi kahden päivän päästä ja hän halusi nyt enemmän, kuin mitään muuta, pitää ajatukset poissa koko tapahtumasta. Onneksi hän oli löytänyt huoneestaan olevasta kirjahyllystä lempikirjansa, 'Ylpeyden ja ennakkoluulon'. Ainakin hän saisi lukea sen vielä kerran, jos pahin tapahtuisi ja Oliver menettäisi kuuhuoneessa täysin hallintansa sudelleen, joka repisi hänet kappaleiksi. Ei, sitä Lara ei nyt ajattelisi, nyt hän halusi keskittyä herra Darcyn ja Elisabeth Bennetin rakkaustarinaan. Hän oli juuri kohdassa, jossa Elisabeth tapasi ensimmäisen kerran herra Darcyn siskon Georgianan Pemberleyn kartanossa. Lara ei huomannut samaan huoneeseen tullutta ja taakseen astelevaa Joonatania. Joonatan rykäisi hieman kurkkuaan, kuitenkaan säikäyttämättä Laraa.

"Oi.. Joonatan.. En olekkaan nähnyt sinua hetkeen." Lara sanoi hymyillen nostaessaan katseensa kirjastaan.

"Prinsessa.." Joonatan aloitti ja kumarsi hieman päätään.

"Joonatan, minähän pyysin jo silloin metsässä, sano minua vain Laraksi. Lunat, prinsessat, majesteetit ja korkeudet ovat aivan liikaa. Minä pidän sinua ystävänäni." Lara sanoi vakavammin keskeyttäen miehen puheen.

"Joo.. anteeksi.. selvä.. Lara.." Joonatan vastasi takerrellen ja Lara huomasi tämän vaihtavan painoaan jalalta toiselle ja.. jonkin vaivaavan tätä.

'Onko hän jotenkin.. hermostunut.. tai jotain?' Lara mietti itsekseen. Hän päätti hymyillä hieman, ehkä se helpottaisi.

"Oliko sinulla jotain.. asiaakin? Vai tulitko syömään?? Palatsin kokki Tuulia tekee aivan ihania vohveleita." Lara sanoi hymyillen.

"Aivan. Ei. Tuota.. Alfakuningas ja prinssi ovat siellä laumavierailulla Siperialla, Puolikuun lauman valtakunnassa. Oliver kertoi minulle, että he tietäisivät jotain Dimitrin liikkeistä." Joonatan kertoi katsellen pitkin seiniä, aivan kuin se olisivat maailman ihmeellisimmät seinät. Lara nyökkäsi tietäen mistä mies puhui. "Lunakuningatar järjestelee juhlasalia.. ja kuuhuonetta täydenkuunseremoniaa varten ja.. niin.. tuota.. sinulle olisi vieras." Joonatanin sanottua sen, Lara katsoi miestä ihmeissään.

'Mikä on saanut Joonatanin noin vaivaantuneeksi, ettei hän tahdo saada sanottua asiaansa kunnolla takertelematta?' Lara ihmetteli itsekseen.

"Vieras.. minulle?" Lara varmisti oliko kuulut oikein.

"Kyllä. Hän.. Hän kysyi nimen omaan sinua." Joonatan sanoi. Lara sulki kirjansa huokaisten ja nousi ylös tuolistaan. Hän tarttui puolityhjään lautasensa ja vei sen keittiöön, ennen kuin palasi Joonatanin luo. Mies alkoi johdattamaan Laraa ympäri palatsia ja viimein he tulivat suurien tuplaovien eteen. Lara haistoi heti keveästi leijailevan tutun purkantuoksun ja samalla Joonatan vahvisti Laran epäilyt. "Tämä on Oliverin työhuone. Ajattelin, että tämä olisi paras huone puhua." Ja siiten hän avasi oven ja he astuivat sisälle. Huone näytti hyvältä tummine kalusteineen. Huoneen keskellä komeili suuri työpöytä ja työpöydän edessä oli kolmenistuttava musta nahkasohva.