𝓢𝓲𝓷𝓬𝓮𝓻𝓮𝓵𝔂, 𝔂𝓸𝓾𝓻𝓼

²¹

"Oikeasti! San! Kuka hän on?"

Ravistin vain päätäni.

"Hän ei ole vieläkään kertonut minulle, vaikka on kulunut jo pari päivää", Julius mutisi synkästi.

"Sillä ei ole väliä tiedättekö hänen nimensä vai ettekö tiedä hänen nimeänsä. Hän on... vanhempi. Kuin minä. Ja en tiedä häntä, joten tekään ette varmaan tiedä häntä. Joten ei, en kerro teille", ammuin valheita ulos ystävilleni.

Dean tuhahti ja nojasi sohvaan, joka oli Kianin olohuoneen ikkunan edessä. Olimme tulleet tänne koulun jälkeen hengailemaan.

"Mäkin kerroin sulle silloin sielunkumppanini nimen, vaikken tuntenut Zionia", Dean valitti kimeään ääneen, saaden Kianin sekä Aleksin nauramaan.

"No... okei", mutisin ja he alkoivat huutaa innoissaan. Vilkaisin hermostuneena Juliukseen ja näin hänen nostavan minulle kulmiaan.

"Hän on kaksi vuotta vanhempi-", aloitin ja sitten otin pienen tauon. "Hänen nimensä on Haeyong Lee."

Halusin lyödä itseäni. Olin vain yhdistänyt Haechanin ja Lee Taeyongin nimet. He olivat bändistä nimeltä nct, ja olivat yksiä lempijäseniäni. En olisi keksinyt parempaa tekonimeä.

Ystäväporukkani alkoi nauraa, mutta Julius näytti ärtyneeltä.

"Mikä toi nimi on!" Aleksi käkätti.

"No hän on varmaan korealainen", tokaisin ärtyneenä.

"Uu, sä alat jo puolustaa häntä", Dean nauroi, lyöden sohvan selkänojaa.

"Hänen nimensä on ärsyttävä", Julius totesi.

Nostin hänelle kulmaani.

"Ai niin, missä sun tatuointi on?" Kian muisti kysyä. Punastuin pienesti ja vilkaisin nopeasti Juliusta.

"Mun sisäreidessä", kuiskasin hiljaa.

Dean ja Aleksi alkoivat ulista ja nauraa. He heittivät ylävitoset Kianin pään yläpuolella. Kian murahti ja Julius tuhahti.

"Viisi euroa tänne!" Dean aukaisi kämmenensä Kianin naaman edessä. Kian tuhahti ja kaivoi vitosen taskustaan, ojentaen sen Deanille.

"Löittekö te vetoa siitä, minne mun tatuointi tulee?" Kysyin ällistyneenä. Dean ja Kian nyökkäsivät, ja Aleksi virnisti.

Julius pyöräytti silmiään. "Olisitte voineet kysyä multa. Mä tiesin jo, missä se oli", hän tokaisi omahyväisesti.

"No mistä mun olisi pitänyt tietää, että sä tiesit missä se oli!" Kian valitti.

Julius kohautti harteitaan ja valui kyllästyneen näköisenä alas nojatuolillaan. Hän oli käyttäytynyt mielestäni hieman oudosti näinä parina päivänä sen jälkeen, kun kerroin hänelle etten tuntenut sielunkumppaniani.

Oikeastaan tunsin sielunkumppanini parhaiten kuin kukaan muu tässä maailmassa, mutta hänen ei tarvinnut tietää sitä vielä.

"Kuinka korkealla?" Aleksi kysyi.

"Miksi kysyt?" Vastasin takaisin kysymyksellä hermostuneena.

"Vastaa vaan! Me tarvitaan lisätietoa!" Dean valitti. Ärähdin pienesti ja mutristin huuliani.

"Ei sun tarvitse vastata jos et halua", Julius totesi hiljaa.

"Ei, ei se haittaa. Kyl mä voin kertoo jos te noin kovasti haluatte tietää. Se on... a-aika korkealla... haha", tokaisin punastuen ja vilkaisin Juliukseen.

Hänen poskensa olivat pinkit ja hänen katseensa oli nyt reidessäni. Katsoin muualle ja ristin jalkani muina miehinä.

Ystäväni kiljuivat, mutta Dean mutristi huuliaan ja otti kädestäni kiinni. "Mutta kuinka korkealla?!"

"Häh?"

"Kuinka lähellä... sitä aluetta?"

Punastuin kovaa. Dean oli hyvin kaksimielinen ja joskus hän ylitti rajoja. Vedin käteni pois hänen omastaan ja ristin ne rinnalleni. Katsoin muualle nolona.

Julius nousi ylös nojatuoliltaan ja veti Deanin takaisin istumaan sohvalle.

"Lopettakaa tollasten asioiden kysely! Hän ei halua vastata, noi kysymykset tekee hänelle epämukavan olon!" Julius valitti ärtyneenä ja istui takaisin nojatuolilleen, kulmat kurtussa. Hän lähetti kylmiä katseita Deanin ja Aleksin suuntaan.

Lähetin parhaalle ystävälleni ja sielunkumppanilleni pienen hymyn kiitokseksi.
Hänen suunpielensä kohosi hennosti.

"Jospa me katsotaan vain joku elokuva", Kian ehdotti. Kaikki vain nyökkäilivät ehdotukselle. Minä ja Julius tunkeuduimme sohvalle, jossa Aleksi, Kian ja Dean istuivat, sillä se oli ainoa istumapaikka, josta television näki.

Meillä oli todella ahdasta ja olin Aleksin sekä Juliuksen välissä, molemmat pitkiä ja lihaksikkaita. Yritin litistää itseni kasaan, mutta koska olin ihminen enkä tyyny, se ei onnistunut.

Aleksi veti Kianin syliinsä, jolloin sain vähän lisätilaa, mutta sitten Dean päätti ottaa mukavan ja leveän asennon, jolloin Aleksin ja Kianin täytyi siirtyä minua lähemmäs, jolloin jouduin liikkua lähemmäs sohvanurkassa istuvaa Juliusta.

Julius huokaisi turhautuneena ja katsoi minuun toruvasti. Lähetin hänelle hermostuneen hymyn.

Julius käänsi minut itseään päin ja ohjasi pääni olallensa. Sitten hän nappasi käteni ja kiersi sen ympärillensä. Tunsin poskieni kuumenevan. Sitten Julius yllättäen otti kiinni reidestäni ja veti sen omien jalkojensa yli, jolloin olin puoliksi hänen sylissään.

Ja hän oli koskettanut tatuointiani housujeni läpi. Se sai minut värähtämään ja rentoutti minut, mutta yritin olla näyttämättä hänelle hänen kosketuksensa vaikutusta minuun.

Halasin häntä tiukasti ja katsoin televisioon tiukasti.

"Mitä haluatte katsoa?"

"Emt."

"Mistä genrestä tykkäätte?" Kian kysyi.

"Scifi", Vastasin.

"Kauhu", Aleksi vastasi.

"Toiminta", Julius vastasi.

"Kauhu", Dean tokaisi.

"Eli kauhu voittaa", Kian totesi.

Hän valitsi satunnaisen kauhuelokuvan ja elokuva alkoi.

"Voit halata minua niin tiukasti kuin tahdot, jos sinua pelottaa", Julius kiusoitteli minua. Tuhahdin pienesti.

"Mikä saa sut luulemaan, että pelkään kauhuelokuvia?"

Julius vain käänsi pääni oikealle, jotta katsoisin hänen sijastaan televisioon.

Elokuva oli mielestäni tehty huonosti. Hirviö ei näyttänyt aidolta, näyttelijät olivat huonoja ja jumpscaret olivat ennaltaodotettavia.

Mutta silti, Julius hätkähti vähän väliä ja siirtyi minua lähemmäs.

Elokuvan puoliväliin mennessä hänen kätensä olivat kiertyneet vyötäröni ympärille ja nyt hänen päänsä oli minun olallani, eikä toisin päin. Välillä Julius piilotti kasvonsa kaulaani.

Hän oli söpö.

Minua nauratti kaikki hänen reaktionsa. Mikä teki tästä huvittavaa, oli että hän oli elokuvan alussa antanut minulle luvan halata häntä tiukemmin, kun minua pelotti. Sainkin tietää, että asia meni toisin päin.

Loppujen lopuksi elokuva loppui ja me kaikki lähdimme koteihimme.

Minä ja Julius kävelimme alkumatkan yhdessä, ja kun tiemme erosivat, halasin häntä tiukasti.

En halunnut ikinä päästää häntä irti.