Tuulen hiljainen humina ja auringonsäteiden pakeneminen pilvien välistä auttoi Ginoa keskittymään. Hän ei kestänyt sitä, että kun hän oli saalistamassa, olisi huono sää. Hän rakasti tuulen huminaa ja aurinkoa yli kaiken. Nuori ragon, lohikäärmeen ja raptorin yhdistelmä, ei kuitenkaan huomannut säätä ihastellessaan pienenpientä kaurista, joka loikki hänen ohitseen, saatikka sitten jänistä, joka kaivautui pelosta kankeana kotikoloseensa.
Voi, löytäisinpä ihmisen, Gino huokaili. Hän ei ollut saanut ruokaa ikuisuuksiin. Mieluiten pieni pentu. Metsästäjät ovat meille vaaraksi....
Yhtäkkiä Gino kuuli rapinaa takana olevasta puskasta. Hän havahtui ajatuksistaan, ja kääntyi saman tien. Outoa kyllä, puskassa oleva olento tuli sieltä pois.
Se oli ihminen.
Noin 20 vuoden ikäinen nuori ihmistyttö tuli pois puskasta. Ihmisen hiukset olivat punaiset kuin veri, silmät vihreät kuin nurmi. Ihminen näytti kauhistuneelta, mutta siltikin urhealta. Uhkarohkealta. Jotenkin, Gino aisti ihmisen kasvoille ilmestyvän pienen hymyn. Kului vuosilta tuntuva minuutti, kun molemmat tuijottivat toisiaan kauhuissaan, miettien toisen seuraavaa siirtoa.. Heti minuutin kulumisen jälkeen Gino päästi suustaan kauhean rääkäisyn, ja kävi kimppuun. Tyttö laittoi kauhuissaan avuttomana käden eteensä, mutta se oli jo myöhäistä. Gino puri suuren haavan tytön kaulalle. Tyttö oli kuollut, se oli varmaa. Veri Ginon suussa maistui kamalalta. Eikö hän ollut saanut ihmisen lihaa aikoihin, ja sen vuoksi hän ei pitänyt mausta? Ehkäpä, mutta Gino ei kuitenkaan aikonut jäädä saamaan parempaa tuttavuutta raadon kanssa. Haisevan raadon kanssa. Ragon huomasi suuren pulskan jäniksen tulevan tutkimaan ihmistä. Se oli aivan ymmällään, mutta Gino sen sijaan oli innosta puhkeamaisillaan. Hulluus iski Ginoon, ja hän puraisi jänistä selkään. Gino riuhtoi ja pudisteli päätään, saadakseen saaliinsa pyörtymään. Se riitti. Jänis ulvahti kauhusta ja päästi viimeisen henkäyksensä. Gino piti raatoa suullaan, levitti siipensä ja lähti lentoon. Kohti kylää.
___________________________________________
"Mitäs mitäs, vain yksi saalis? Etkö sinä tajua, että me tarvitsemme paljon ruokaa? Varsinkin poikasille! Ja vanhukset, entä he? Välität vain itsestäsi! Ja tuo, tuo suupielessäsi on ihmisverta! IHMISVERTA! SINÄ LÖYSIT IHMISEN, ja jätit sen sinne!" karjui Ikaro. Ikaro on tummanvihreä, ellei jopa musta urospuolinen ragon. Hänellä oli kauniinvihreät silmät. Ikaro oli AINA vihainen kaikille, ihan sama mitä he tekivätkään, saatiin aina häneltä kauheat huutokohtaukset. Häntä kutsuttiin myös joskus nimellä "kiukkupussi".
"Anteeksi nyt vain, mutta hän saattoi olla metsästäjä. Vai pidättekö metsästäjistä? Minusta teidän ei pitäisi sanoa noin vaan hakea omat ruo-"
"PÄÄ KIINNI!" Ikaro rääkäisi. Ei Gino ikinä teitittelisi hänen kaltaistaan kamalaa ragonia, mutta hänen oli pakko. Ikaro on laumanjohtajan, Egyanan, poika. Ja laumanjohtajaa teititeltiin yleisesti. Ja, koska Ikarolla oli vaikutusvaltaa, hän pystyi myöskin uhkailla isällään.
Ikaro ei pystynyt lentämään, sillä hänen toinen siipensä on murtunut. Hän esittää, ettei pitäisi lentämisestä, mutta kaikella on oma syynsä. Ja myös kaikilla on omat syynsä.
"Älkää karjuko minulle!" Gino huudahti. Ikaro levitti siipensä esittäen urheaa, vaikka tiesi, että tulisi tyrmätyksi, jos lähtisi haastamaan riitaa Ginon kanssa. Gino laskeutui maahan seisomaan neljällä jalalla, kun taas Ikaro nousi seisomaan ylös. Gino alkoi murista. Vihasta, silkasta raivosta Ginoa ja hänen tyytymättömyyttään kohtaan.
"Älä yritä, säälittävä mato", vihreä ragon sihisi. "Koska et tottele minua, sinut on-"
Gino ei kestänyt häntä enää. Tämä oli viimeinen niitti. Gino karjui kuin raakalainen ja kävi Ikaron kimppuun. Kaksi nuorta Ragonia taisteli henkeen ja vereen, mutta kumpikaan ei suostunutlopettamaan. Ikaro viilsi Ginon siipeen kamalan kirvelevän haavan, ja tämä ulvaisi tuskasta. Gino oli vahva ja nopea liikkeissään, mutta Ikaro oli Ginoa ovelampi. Gino oli alakynnessä, Ikaro makasi hänen päällään kynsi kurkun edessä. Tämä oli tässä, Gino ajatteli. Hän odotti viimeistä iskua silmät kiinni huokaillen.
Yhtäkkiä Ikaron ote hellitti. Itse asiassa Ikaro nousi pois hänen päältään. Ragonit virtailivat Ginon ympärillä, ja valoja alkoi välkkyä. Gino kuuli huudon jostain päästään, "Ginoooh!". Kaikki alkoi pyöriä. Ginon tajunta petti, ja hän menetti tajunsa.
