P A R K J I M I N
Maanantai tuntui tulevan liian nopeasti.
Hörpin kiireessä kahvia harppoessani kohti suurta työpaikkaani. Työskentelen Min Grouping yrityksessä markkinointivastaavana ja voisin sanoa olevani hyvin ylpeä suorituksistani.
Työni oli hyvin luovaa, mutta aikaa vievää. Jouduin vahtimaan 15 muun työntekoa ja tietynlainen vallantunne siitä oli koukuttavaa. Olin aika omistautunut työlleni, mutta se oli sen arvoista.
"Park Jimin et kai suinkaan ole myöhässä?"Tuttu ääni keskeytti juoksuni hisseille suuren yrityksen aulassa.
Pieni virne kohosi kasvoilleni kääntyessäni puhujaan.
Vilkaisin kelloa, joka näytti kahta minuuttia vaille yhdeksän.
"Ei suinkaan Joon, päinvastoin olen ajoissa"Hymyilin leveästi kollegalleni, joka toimi teknikkona.
Kim Namjoon oli muutaman vuoden minua vanhempi ja jaksoi kehua itseään suuren älykkyysosamäärän turvin. Jos en tietäisi hänen tapojaan, voisin jopa esitellä hänet yhdelle ystävälleni.
"Hmph leveilijä"Hänen hymykuopat ilmestyy hänen poskiinsa virneen kohotessa kasvoille.
"Vain sinulle"Vastaan samalla mitalla ja kiirehtin hissiin puhelimen jo soidessa tuttua soittoääntään.
Huomaan nimen Hoseok vilahtavan näytöllä, ennenkuin painan luurin korvalleni.
"Mitä?"Sanon nopeasti ja sulloudun hissiin muiden ihmisten sekaan.
"Hola chico missä menet? Sä olet jo myöhässä"Hoseokin tuttu iloisen sävyinen ääni kaikuu korviini, saaden hennon hymyn kohoamaan kasvoilleni.
"Oi en ole myöhässä vain tyylikkäästi myöhässä"Vastaan terävästi ja saan häneltä naurua vastaukseksi.
"Niinhän sinä aina sanot, mutta raahaa se iso ahterisi tänne. CEO on tulossa tänne viiden minuutin kuluttua"Hänen ääni miltein kuulostaa käskevälle.
CEO? Yrityksen omistaja ei ikinä ole aikaisemmin tullut paikan päälle katsastamaan tilannetta. En ole edes koskaan nähnyt koko miestä.
"Okei oon jo tulossa. Minuutti vielä"Sanon ja katkaisen puhelun hissin noustessa 35 kerroksen kohdalle.
Katson nopeasti peiliin, joka on asetettu mielestäni järkevästi hissien viereen.
Normaalisti sekaiset blondit hiukseni ovat kerrankin kammattu siististi. Valkoinen kauluspaita on silitetty ja solmio on hieman löysätty. Suorat housut ovat tiukat juuri oikeista kohdista ja saa takamukseni näkymään parhaiten.
Voisin näyttäväni hyvältä, mutta se olisi liian itserakasta.
Päästyäni omaan työhuoneeseeni, Jung Hoseok seisoo pöytäni vieressä hermostuneen näköisenä.
"Mitä nyt? Pelottaako iso paha CEO vai?"Naureskelen hieman hänen oudolle käsitykselle.
Hoseok kuitenkin kääntää katseensa minuun noiden tummien silmien ja mustien hiusten luodessa erittäin vihaisen näköistä efektiä.
"Meidät on pyydetty johtajan kokoustilaan tuomaan viimeisimmät markkinointitilastot"Hänen normaalisti iloinen ääni huokuu hermostuneisuutta.
Onko johtaja muka näin paha?
Keräten jälleen rauhallisen hymyn kasvoilleni, nappaan mukaani tietokoneen ja käännyn takaisin kohti hissejä.
"No mennään esittämään se esitys sitten"Naurahdan ja nappaan Hoseokin käden omaani.
Nousemme hissillä 50 kerrokseen, joka tuntuu olevan täysin erilainen muihin kerroksiin verrattuna. Tyypillisten sinisten sävyjen sijaan, kaikki seinät on valkoisia ja tasot mustia.
Kaikki tuntuu erittäin puhtaalta ja karuilta.
Hoseok pitää minua edelleen kädestä ja ohjaa minut suoraan kokoushuoneeseen, jossa istuu noin 20 ihmistä. Tunnistan jokaisen olevan tiettyjen aluiden markkinointipääliköitä tai muita pääjohtajia.
Pöydän päässä oleva paikka on edelleen vapaana ja sen vieressä on enää kaksi muuta paikkaa vapaana.
Istahdan penkille, joka on johtajan penkin vieressä selkä oveen päin.
Huomaan muiden miesten ilmeiden kiristyvän ja jännittyvän. Jokainen pöydän ympärillä istunut nousee yhtäkkiä seisomaan.
Koko huone on muuttunut yhtäkkiä hiljaiseksi ja kaikkien katseet on kohdistunut kohti ovea. Viereeni istunut Hoseok puristaa edelleen kättäni ja nousee myös ylös.
"Ei teidän suotta tarvitse nousta seisomaan"Erittäin tutun kuuloinen ääni sanoo.
Tunnen kylmänväreiden juoksevan ihollani, sydämmeni melkein jättäessä kokonaan lyönnit lyömättä.
Nousen nopeasti ylös ja kohtaan erittäin tutun näköiset silmät, jotka ovat muuttuneet oudon pehmeistä jäätävän kylmiksi.
Muistan edelleen miehen kädet ihollani, hänen huulensa ympärilläni ja nyt mies seisoo edessäni uhkuen valtaa ja voimaa.
Mies, jonka jätin yhden yön jälkeen lapulla, onkin pomoni!
___
No siis olisin mäkin aika järkyttynyt dhgkhdg
Onkos kaikilla jo kunnon rusketus? Mulla ei....surullisesti
TH
YOU ARE READING
Anti-romantic || Yoonmin
Fanfiction"Miksi sun pitää olla noin kylmä?" Juuri eronnut Park Jimin päätyy baarissa törmäämään hyvännäköiseen jätkään ja päätyy hänen kanssaan sänkyyn. Hän pakenee seuraavana aamuna ja luulee, ettei näe häntä enää ikinä. Jimin ei kuitenkaan tiedä vielä, ett...
