P A R K J I M I N
Miehen kasvoilla käväisi nopea virne katseidemme osuessa toisiinsa.
Sitten hän kääntyi katsomaan muita miehiä ja hymyili heille säteilevästi, ennen kuin esitteli itsensä.
"Mukavaa, että jokainen on vaivautunut tulemaan paikalle. Olen Min Grouping CEO Min Yoongi. Kutsuin teidät varta vasten tänne tuomaan viimeiset markkinointi tilastot, koska olen huomannut niissä jotakin häikkää. Tämän kokouksen aikana siis joudun myös irtisanomaan osan tiimistämme"Miehen matala ääni hehkui auktoriteettia, jonka olin aistinut ensimmäisestä tapaamisesta asti.
Olin maannut pomoni kanssa!!
Jokaiset hälytyskellot päässäni tuntui hukuttavan minut alleni. Tein elämäni suurimman epäammattimaisen teon ikinä.
Mieleni teki hypätä ikkunasta ulos tällä punaisella sekunnilla.
Toivon maani nielevän minut, mutta vaikka kuinka tein mitä, mies seisoi edelleen edessäni näyttäen aivan jumalaisen hyvälle.
Min Yoongi kätteli miehiä vaihtaen aina muutaman sanan, näyttäen tuntevan jokaisen hyvin. Tullessaan kohdalleni ojennan käteni ujosti eteenpäin Hoseokin puristaessa toista kättäni miltein valkoiseksi.
Ihomme koskettaessa toisiaan, tunnen tutun säkenöinnin koko kehossani, pulssini kiihtyessä. Hänen tarkat silmät liikkuu silmistäni toiseen käteeni ja huomaan hänen leukansa kiristyvän aavistuksen.
Muuten hänen ilmeensä tuntuu täytin ilmeettömälle. "Sinä taidat olla Park Jimin, Seoulin markkinointivastaava"Hänen tumma äänensä saa minut melkein polveni notkahtamaan.
Tavoittelen kaikin tavoin itsehillintääni ja pystyn nyökkäämään tiukan hymyn kera.
Miehen silmissä suorastaan tihkuu huvittuneisuus, ennenkuin hän irrottaa otteensa jättäen minut tuntemaan outoa tyhjyyttä.
"Noniin eiköhän aleta töihin"Hänen ääni sai jokaisen istahtamaan paikalle nanosekunnissa ja kokous alkoi.
Koko kokouksen ajan tunsin hänen katseensa minussa ja pelkäsin suuresti omaa vuoroani.
Hoseok kirjoitti puolestani muistiinpanoja tarvittaessa ja yritin keskittyä hänen tietokoneen näyttöön ja puhujaan.
Lopulta monien kymmenien minuuttien jälkeen oli vuoroni.
Nousin huterasti ylös ja puristin kädessäni omia muistiinpanojani. Välttelin pöydän päässä istuvan miehen katsetta.
Hoseok heijasti puolestani taakseni tilastot, joista aloin selittää tarkemmin. Pääsin hyvin yhteenvetoon asti, ennen kuin itse johtajan piti keskeyttää minut.
"Sinun mielestä siis Seoulin markkinointi on tällä hetkellä parhaiten hoidettu?"Hänen ääni tuntui kylmältä, niin kylmältä että ihoani alkoi palella.
"Minun ohjaama markkinointitiimi on tehnyt erinomaista työtä ja kuten voit huomata tilastot on noussut viimeisen kolmen vuoden aikana melkein 35% prosentilla"Heitin hänelle vastauksen saaden ääneni kuulostamaan erittäin viralliselle.
"Ajattelet siis tilastojen nousun johtujan sinun työstäsi? Luuletko olevasi korvaamaton?"Yoongin ääni tuntui muuttuvan haastavaksi tihkuen jäätä päälleni.
Miten tuo mies kehtasi epäillä osaamistani? Hän voisi yhtä hyvin sylkeä päälleni, sekin voisi olla vähemmän loukkaavaa.
Kuinka noin täydellisen näköinen saattoi olla noin röyhkeä. Mies tiesi tosiaan oman arvonsa ja käyttäytyi sen mukaan. Hän oli tottunut saamaan kaikki kuolaamaan hänen peräänsä, saamaan tahtonsa läpi ja vielä pelkäämään häntä.
Ikävä kyllä, minä en aikonut nöyristellä tuota miestä.
"Tiedän saaneeni erinomaisen koulutuksen tähän ammattiin ja samoin myös tiimini. Voit korvata minut jos suinkin haluat, mutta voin luvata sinulle, että noususuunta muuttuu laskusuunnaksi. Sehän olisi tietenkin huono asia sinulle, eikö vain?"Annoin äänestäni tihkuvan halveksunnan.
Yoongin kasvoille kohosi hieman huvittunut ilme, mutta sen korvasi melkein heti sama neutraali ilme.
"Hyvä on, kiitos kaikille teidän esityksistänne ja ilmoitan tämän päivän lopussa jokaiselle irtisanotulle henkilökohtaisesti. Voitte nyt poistua"Tuo käskevä äänensävy alkoi suorastaan ärsyttää minua.
Nousin penkiltäni heti ja tempaisin Hoseokin kädestä ja suuntasin kohti ovea.
"Park Jimin, voisitko jäädä vielä hetkeksi"Se ei ollut pyyntö vaan käsky.
Hoseok tuijotti minua kauhistuneena, mutta yritin luoda kasvoilleni kireän ilmeen ennen kuin käännyin.
Koko kokoushuone oli tyhjentynyt muista ja jäljelle jäi enää me kaksi.
Heti oven sulkeutuessa Yoongi painoi minut seinää vasten kahliten minut hänen käsien väliin.
Tunsin hänen kuuman hengituksen kaulallani, hänen iskiessä huulensa siihen saaden minut voihkaisemaan.
"Olin hyvä ja sillai hmm?"Hänen kylmä ääni oli sulanut karheaksi ja vaarallien matalliseksi.
"Luulitko pääseväsi minusta eroon Jimin?"Sydämmeni tuntui hakkaavan tiheään kuullessani nimeni hänen huuliltaan.
Taisin olla liemessä.
Pahassa liemessä.
___
Sellanen keissi
Mitä tykkäätte kesästä?
TH
YOU ARE READING
Anti-romantic || Yoonmin
Fanfiction"Miksi sun pitää olla noin kylmä?" Juuri eronnut Park Jimin päätyy baarissa törmäämään hyvännäköiseen jätkään ja päätyy hänen kanssaan sänkyyn. Hän pakenee seuraavana aamuna ja luulee, ettei näe häntä enää ikinä. Jimin ei kuitenkaan tiedä vielä, ett...
