You're my drug || Aleksi x Olli || [VALMIS]

"Olli.."

||Aleksin nk.||
Istuin jollain puiston penkillä, nojasin käsillä reisiini ja pidin käteni hiusteni seassa. Miks tein niin? Olli varmaan vihaa mua nyt. Ajattelin. "Helvetti. Mitä mä nyt teen? En kehtaa mennä sinne enää." Sanoin hiljaa itselleni. "Voisin mennä kotiin, mut avaimet on Ollilla. Hitto. Missä vitus mä sit yövyn?" Kysyin itseltäni, olettaen ettei puistossa ollut minun siastani ketään muuta, mutta ei helvetti kun olin väärässä. "Eiks sul oo yö paikkaa?" Joku kysyi hiukan sammaltaen.

Nostin katseeni henkilöön ja huomasin minua aika paljon vanhemman naisen ja miehen. "Kuin ni?" Kysyin. "Sä sainot just et mis vitus mä sit yövyn, joten nähtävästi sul ei oo yö paikaa." Mies sanoi. "No se ei oo teidän murheen aihe." Sanoin. "Sä voit tulla meille." Nainen ehdotti hymyillen ällötävästi. "Kiitos, mutta ei kiitos." Sanoin. Nousin ylös penkiltä ja lähdin kävelemään pois päin heistä, kuitenkin kuulin ripeitä askeleita takaani. On päivä eivät he voi minulle mitään tehdä. "Hei äpärä älä nyt karkaa!" Mies huusi perääni aika vihaisella äänellä. "Painukaa helvettiin!" Huusin ja kiristin tahtiani. Pakko päästä jonnekin missä on paljon ihmisiä. "Hei nätti poika tuu takas, me halutaan vaa leikkii sun kaa!" Nainen huusi. "Leikkikää keskenänne, sairaat paskat!" Huusin. Aloin juoksemaan ja pariskunta takanani lähti myös juoksemaan.

Tunsin kun happi loppui keuhkoistani, pääni tuntui raskaalta, silmäluomeni painuivat melkein koko ajan kiinni, korvissa humisi ja kehoni tuntui heikolta. Tunsin sydämmeni lyönnin hidastuvan pikkuhiljaa. Ei helvetti. Nyt et keho saatana petä mua. Ajattelin. Huomasin terveyskeskuksen aika lähellä, joten juoksin sinne. Heti kun pääsin ovista sisälle, kaikki pimeni.

||Ollin nk. Time skip||
Tein keittiössä ruokaa, kunnes puhelimeeni soitettiin. Otin puhelimen käteeni, jolloin huomasin että tuntematon numero soittaa, vastasin silti.
>Puhelu<

Minä:
Olli Matela.

???: Terveyskeskuksesta päivää. Tota satutteko tuntemaan Aleksi Kaunisveden?

Minä:
Aleksin? Joo, kui? Onks sil kaikki hyvin?

Lääkäri: Hän oli juossut terveyskeskukseen ja pyörtynyt heti tänne päästyä.

Minä:
Ei hitto, anteeks kielenkäyttö. Tota no mä tuun sinne.

Lääkäri: Juu.

Lopetin puhelun. Sammutin levyn ja siirsin paistinpannun sivulle, jonka jälkeen sammutin toisen levyn ja siirsin kattilan sivulle. Laitoin puhelimen taskuuni, menin eteiseen laittamaan kenkiä jalkaan, otin auton- ja kotiavaimet, jonka jälkeen lähdin.

Juoksin portaat alas. Menin ulos ja juoksin autoni luokse. Avasin kuskin paikan, istuin autoon, laitoin oven kiinni, käynnistin auton ja lähdin ajaman terveyskeskusta päin.

||Time skip||
Juoksin infopisteelle. "Mis huonees on Aleksi Kaunisvesi?" Kysyin hengästyneenä. "16." Nainen vastasi. Kiitin ja lähdin sitten etsimään huonetta kuusitoista. Kun vihdoin löysin oikean huoneen, menin sisälle.

Näin Aleksin makaamassa sängyssä, hänen kämmenen selässä oli kanyyli ja sormessa sellainen pulssimittari. (A/n tää voi kuulostaa oudolt, mut mun mielest ne pulssimittarit tuntuu kivalt.). Menin sängyn viereiselle tuolille istumaan. "O-Oonks mä os-sastol?" Aleksi kysyi käheällä äänellä. "Oot terveyskeskukses. Pääset ehk tänään pois tai huomen." Sanoin. "Miks mä-ä oon t-tääl?" "Olit juossu tänne ja pyörtyny sit saman tie." "A-Aha.." "Haluuks sä kertoo miks sä juoksist?" "J-Jotkut pum-mmit jaht-tas mua." "Miks et soittanu mul?" "E-En keh-hdannu." "Haluuks vettä?" Kysyin ja Aleksi nyökkäsi. Nousin ylös, otin viereiseltä pöydältä muovimukin ja menin hakemaan vessasta vettä, jonka jälkeen menin takaisin Aleksin luokse. Annoin mukin hänelle ja hän joi sen tyhjäksi.

"Miks sä et kehdannu soittaa mul?" Kysyin. "Noku...no sen välikohtauksen takia. Mua hävetti. Pelkäsin et oot vihanen mul." Hän vastasi. "Ale miks mä olisin vihanen sul? Et tehny mitään väärää." "No en tiiä. Ehk siks et sä tykkäät siit jostain Eliaksest ja me ollaan kuitenki frendei." "Ale mun pitäis kai tunnustaa sul jotain." "No?" "Ei oo mitään Eliasta, mä keksin sen nimen, ku en halunnu kertoo sen tyypin oikeet nimee." "Miks et?" "Pelkäsin et naurat." "Miks nauraisin? Ihastuminen ja rakastuminen on normaaleit asioit, ihan sama kehen se kohdistuu. Oike jos se kohdistuu eläimiin, pikkulapsiin, kuolleisiin tai esineisiin, ni sit oon jo huolissaan." "No ei kohdistu mihinkää noist." "No ketä se on?" "Tota...mä...no...e-en voi kertoo." "No kerro sit ku haluut." Aleksi sanoi hymyillen. Hymyilin itsekkin.

Huoneen ovi avautui ja lääkäri ja hoitaja tulivat sisälle. "No mikäs on vointi?" Lääkäri kysyi. "Iha hyvä. Huippaa vaa vähä." Aleksi vastasi ja lääkäri nyökkäsi. "Pääseeks Aleksi kotii tänää?" Kysyin. "Joo, mä vaan annan tollasen lapun mis kerrotaan paljonko Aleksin pitäis syödä, että paino nousee." "Juu." Sanoin. Lääkäri antoi minulle paperin. Hoitaja irrotti kanyylin Aleksin kämmenenselästä ja otti pulssimittarin pois. Nousin ylös tuolilta ja autoin Aleksin istuma-asentoon.

Lääkäri ja hoitaja lähtivät. "Pystyks kävelee vai tuutko reppariin?" Kysyin. "Pystyn ihan kävellä." "Okei." "Eihän sun auto oo kaukana?" "Ei. Se on tos ihan edes." "Hyvä.". Aleksi nousi pois sängystä ja horjahti vähäsen, mutta otti tukea olkapäästäni. "Kaikki hyvin? Voin kyl oikeesti kantaa sut jos et pysty kävelee." Sanoin. "Kaikki on hyvin. Ei sun tarvii mua kantaa, pystyn kyl kävelee." Hän vastasi. Nyökkäsin. Lähdimme terveyskeskuksesta.

||Time skip||
Autoin Aleksin istumaan sohvalle. "Meen lämmittää sul ruokaa." Sanoin ja hän nyökkäsi. Lähdin keittiöön. Otin lautasen kaapista ja laitoin siihen ruokaa, jonka jälkeen laitoin lautasen mikroon ja mikron päälle. Hetken odottelun jälkeen mikro piippasi. Avasin sen ja otin lautasen pois. Hain haarukan keittiön yhdestä vetolaatikosta, jonka jälkeen lähdin takaisin olohuoneeseen. Annoin lautasen Aleksille ja istuin sitten hänen viereen. "E-Eiks täs oo vä-ähän pal-ljon?" Hän kysyi hiljaa. "Ei, siin on sen verran mitä sun pitäis syödä." Vastasin. En oikeasti tiennyt paljonko Aleksin kuului syödä, mutta se ei varmaan haittaa. "En v-voi. Täs on liikaa kaloreit." "Mistäs tiiät?" "Opettelin ne ulkoo. Mut oikeesti en pysty syömään just nyt." "Syö edes vähän." "Olli.." "Ale." "En pysty, en just nyt. Myöhemmin, ehk." Aleksi sanoi."Hyvä on. No mitä sä haluisit tehä?" Kysyin. "En tiiä." "Okei...no haluuks kattoo elokuvaa?" "Vaik, mut ei kauhuu, en muuten uskalla mennä vessaa yöl sen jälkee." "Ainaha mä voin tulla sun mukaa." "Ei." "Ei väkisi. Mitä sä sit haluut kattoo?" "Ei välii." "Selvä." Sanoin.
____________________________
Sanoja: 944