◇ 𝐾𝑖𝑢𝑠𝑎𝑡𝑡𝑢 ◇

Luku 10

Lehtitassu ja Kiurusydän hölkkäsivät jonkun ajan päästä leiriin. Siellä oli tavallista hiljaisempaa, ehkä siksi koska useimmat partiot oli siihen aikaan liikkeellä. He hidastivat vauhtiaan ja suuntasivat tuoresaaliskasalle.

"Voit pitää jonkun aikaa taukoa, Lehtitassu. Syö ainakin jotain", Kiurusydän kehotti kaverillisesti, otti myyrän hampaisiinsa ja lähti Aaltokuiskeen, Ratamokynnen ja Ruususateen luo, jotka olivat jo syömässä ja juttelemassa. Kiurusydän liittyi seuraan ja jakoi myyränsä kumppaninsa Aaltokuiskeen kanssa.

Minäkin haluaisin jakaa jonkun kanssa ruokani, Lehtitassu ajatteli kateellisena seuratessaan mestarinsa syömistä. Vaniljatassu on metsästyspartiossa ja Mehiläispentu on käsketty syömään aina Tulppaanipennun kanssa! Voisinkohan kokeilla jutella Versotassun kanssa loppuun?

Hän otti hiiren hampaisiinsa ja silmäili leiriä, etsien veljeään. Lopulta hän bongasi liekinvärisen turkin parantajan pesän edustalla. Mitäköhän hän siellä teki?

Lehtitassu hölkytteli veljeään kohti miettien mitä sanoisi Versotassulle. Hän edelleen pelkäsi puheita, ja asiaa ei auttanut se, että Merikyynel oli aina estelemässä. Onneksi kyllä Lehtitassu ei näkenyt sillä hetkellä missään emoaan, joten hän meni turvallisin mielin kohti Harakkamarjan yrttistä pesää ja Versotassua, joka oli selin veljeensä ja siten ei nähnyt tämän tuloa.

"Minusta se on väärin -", Lehtitassu kuuli Versotassun maukaisevan päästyään tarpeeksi lähelle, ja pysähtyi kuin seinään. Parantajan pesässä oli kiista meneillään kahden naaraan äänin.

"Ensinnäkin, parantajan paikka on enemmänkin etuoikeus, eikä loukkaus, ja-"

"Eikö se ole vähän alentavaa kun ei ole hyödyksi klaanilleen esimerkiksi jättämällä toiset nälkäisiksi?"

"Sano tuo sitten kun kidut viheryskässä!"

"Parantaja tuntuu selvästi odottavan minun menevän Tähtiklaaniin!"

"Enemmänkin joudut Mustien varjojen joukkoon!"

"Lopettakaa nyt Tähtiklaanin nimeen!" Versotassu huusi raivostuneena ja meni sisemmälle pesään torumaan juuri kinastelleita Harakkamarjaa ja Merikyyneltä. Lehtitassu rekisteröi mieleensä ilmapiirin olleen sillä hetkellä hyvin tulehtunut, joten hän peruutti pois vähin äänin ja päätti jutella Versotassun kanssa joskus toiste.

Kaikki tuntuu viestivän minulle, että minun ei pitäisi edes yrittää puhua Versotassulle! Tähtiklaani, miksi? Miksi? Miksi minun täytyy aina kysyä miksi? Olenko tyhmä, enkä ymmärrä asioiden laitaa?

Hän loikki kohti oppilaiden pesää, joka oli täysin vastakkaisella puolella leiriä. Pesässä oli vain yksi oppilas, Liljatassu, joka oli tekemässä sammalvuodetta.

"Tein sinulle jo pedin, se on tuossa", naaras maukaisi hermostuneena ja osoitti hännällään pesän nurkkaan, jonka vieressä oli kaksi muuta petiä. "Korjailen nyt omaa petiäni. Haittaako jos tein sinun petisi Vaniljatassun ja minun petini välille?" Liljatassu jatkoi.

"Ei haittaa", Lehtitassu mutisi ja rojahti tuoreille sammalilleen. "Kiitos." Sentään Liljatassu oli kiltti ja pisti kollikissan hänen ystävänsä vierelle. Eikä Liljatassukaan olisi huono ystävä, sentään hän ei ole samanlainen kuin veljensä Leijonatassu.

Lehtitassu käpertyi mukavasti sammaleille ja nuuhkaisi hänen nenän edessä olevia sammalia, jotka kuuluivat Vaniljatassulle. Ne tuoksuivat vaniljalle, hieman mintulle sekä männylle... Vaniljatassun ominaistuoksulle. Sen tuotosta Lehtitassun vatsassa kihelmöi, ja hänen häntäänsä nyki.

Mikä minua vaivaa? Mielialani koheni hieman, vaikka haistelin vain tuoksua! Se sai minut myös hieman uneliaaksi... Ja Lehtitassu nukahti.