001 hevonperseessä

1.6K 72 145
                                    

SIMO

Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.

SIMO

Edessäni kohosi keltainen leirikeskus. Ympärillä oli perinteiseen suomalaiseen maisemaan kuuluvia havupuita ja koivuja.

Lehtosaari, eräjorman lempikohde. Musta se vaikutti jo nyt enemminkin joltain big brotherilta, kuin rippileiriltä. Eihän täällä ole edes kenttää.

Sä varmaan mietit että miten mä tänne päädyin. No, mun äiti varmaan tappais mut jos en kävis riparia. Joten here we are.

Mun elämä on muutenkin sellanen surkeiden sattumusten sarja, etten yhtään ihmettelis vaikka koko paikka räjähtäis.

En oo koskaan ollut oikee hirvee hyvä ihmisten kanssa. On mulla nyt pari kolme hyvää kaveria, muuten en ihmisistä oikee oo ikinä tykänny.

Nyt mun pitäis olla viikko täällä hevonperseessä täysin tuntemattomien tyyppien kanssa. Oikee unelma kesäloman alotus.

Seisoskelin sit siinä pihalla jonkin aikaa. Pian lähemmäs keski-ikänen nainen avasi keltaisen päärakennuksen oven.

"Tervetuloa!" Se toivotti, kun ahtauduin ovesta sisälle kantamuksieni kanssa. Olin varautunut kaikkeen, paitsi paitsi tähän: edessäni avautui oleskelutila, jossa oli sohvia, biljardipöytä ja varmaan yli kakskymmentä viistoistakesästä teiniä, mä mukaan lukien.

"Me taidetaan nyt sitten olla kaikki tässä" noin kolmekymppinen, kirkkaanpunaiseen marimekon Unikko-printtipaitaan sonnustautunut miesohjaaja totesi ja pyyhkäisi hiuksiaan pois estämästä näköyhteyttä teineihin.

"26" totesi yksi tyttö miehen takaa. Luultavasti isonen. "Pitäs olla 27"
"Noh eiköhän se Matti Myöhänen pian ilmaannu, kuka lieneekin" äijä kehas ja käänsi huomionsa meihin.

"Morjesta päivää ja tervetulloo tänne Lehtosaareen! Mä olen leirin vastuuohjaaja Jyrki" hän julisti ja väläytti hymyn perään.

"Tervetuloa lämpimästi minunkin puolestani. Olen teidän rippipappinne Annikki" oven avannut polkkatukkainen nainen esittäytyi seuraavaksi.

Sen jälkeen esittäytyi keittiöhenkilökunta, kanttori sekä isoset. Sen jälkeen kerrottiin sääntöjä ja käytänteitä, sekä meidät jaettii johonki raamisryhmiin.

Sain oma isoseksi jonkun hiljaisen tytön, Sonja saattoi olla nimi. Mun ryhmässä oli kaks jotain tyttöä ja yks sporttifruittari mun rinnakkaisluokalta.

"Alhoha se oli? Alhon Simo?" Jätkä avas suunsa kun me siinä vierekkäin seistiin. Kattelin sitä hetken. Luultavasti se pelas sählyä. Nyökkäsin kepeästi vastaukseksi.
"Sullaha on se kuuma sisko?"

Pyöräytin silmiäni. Voi hyvä elämä mihin helvettiin sitä ollaan tultu....onks tää joku alhasen budjetin komedialeffa?

Vartin kuluttua ovi kävi. Sisään asteli lähemmäs 180-senttinen jätkä, jolla oli leveet farkut ja beige, liian iso Beatles-t-paita. Jalassa sillä oli loppuunkulutetut metän vihreet conssit.

"Robin Himmelgård, olettaisin?" Jyrki otti heti myöhästyneen skettarin hoitaakseen.

Jätkä katseli hetken ympärilleen, vaaleenruskeet hiukset silmillään. Se haro ne naamaltaan.
"Oletukses ei oo väärässä"

Jyrkin ilme kirkastu ja se kiskas pojan mukanaan peremmälle oleskelutilaan. "Sonja tässä ois sulle vielä viiminen" Se kehaisi ja jätti meidät sitten keskenään.

Se säbä jätkä esitteli ittensä Roniks. Meiän ryhmän tytöt taas oli menny ihan sekasin: ne kikatteli ja kuiski jotain keskenään.

"Mikä sun nimi on?"

"Hä?" Mumahdin ja käännyin katsomaan Matti Myöhäseen.
"Öö no mun nimi on Simo".
"Jaa niinku se pikkuorava? Näytät vittu ainaki ihan samalta"

Ei se ollu väärässäkää. Mulla on tumman ruskeetkiharat ja lasit. Pisamii naamalla. Lisäks oon vähä hintelä ja lyhytki. Taino 172 senttiä tarkkaan.

"No mikä oma nimes on?" Tyydyin vain kysymään.
"Robin."
"No missäs sun eripari kengät Robbari?" Myhäilin hiljaa ja kohotin kulmiani.

Jätkä katteli mua hetken ja naurahti hiljaa. "Sitä ei tiiä."

Olin vastaamassa jotain nasevaa, kun Jyrki kutsui kaikki yhteen isoon piiriin.

// 501 sanaa

tuulien teitäWhere stories live. Discover now