tuulien teitä

011 tappouhkaus

SIMO

"vittuuks alho lottoot?" poika päästi suustaan ja virnisteli jo vähän liiankin tutuksi tullutta virnettään. tunsin punastuvani.

perkele, eihän tällee voi käydä.

yritin keräillä niitä rippeitä aivotoiminnastani, mitä robinin äskeisen tempauksen jäljiltä oli enää jäljellä ja rakentaa samalla jotakin järkevää sanottavaa, onnistumatta kummassakaan.

sitten se siirtyi kauemmaksi. ja hyvä niin. olisin varmaan muuten pyörynyt. olin tuntenut kuinka robinin  vaaleanvihreät silmät olivat porautuneet varmaan mun selkäytimeen asti, ja kuinka sen makea vesimelonin ja tupakan hajuinen cocktail tunki nenääni ja  huumasi.

sen jätkän katse oli juuri sellainen, ettei siltä varmaan pysyisi yhtikäs mikään salassa.

aloin onneksi viimein saada puhekykyni takaisin ja katselin tätä vähän kärttyisellä perusilmeelläni.

"passiivinen tupakointi on pahempi. älä yritä saada mua käännytettyä" murahdin ja pyyhkäisin kiharoita kasvoiltani.

robin naurahti kepeästi ja imaisi savut keuhkoihinsa. sitten poika tinttasi sätkän tennarillaan. "älä nyt sime viitti olla tollanen kalkkis ilonpilaaja."

kohotin kulmiani ja puuskahdin kuuluvasti. "ai minä? kalkkis?" pudistin päätäni vimmatusti jätkälle joka näytti nauttivan tilanteesta. tai ylipäätään niistä tilanteista, jossa tämä sai minut tulistumaan, tai ylipäätään vittuuntumaan normaalia enemmän.

"no sä jaksat aina papattaa kaikesta mikä on väärin, kuten nyt vaikka tästä tupakoinnista" robin hymähti ja nojasi kyynerpäillään polviinsa.

"no luuletko et kalkkis vetäis riparin ekana päivänä kännit puoltuntemattomien luusereiden kanssa?" töksäytin ja virnistin kovin ylpeänä kommentistani.

robin mietti ja tuumaili tovin. "no en usko, mut ilonpilaaja ainaki oot." poika piti pintansa ja virnisteli jälleen kerran aika omahyväisenä. pyörittelin silmiäni ja huokaisin.

"no vainiin. älä tuu ainakaan mulle valittaa sitten kun sä kuolet."

"simo miten mä-"

"luuletkö muka sit taivaaseen pääseväs? mun teorian mukaan susta tulee haamu, eli sun sielu jää tänne, et sä helvetinkään arvonen ole."

"oot kuunnellu liikaa annikin juttuja,mut et ikinä pääsis musta eroon murunen."

"mä kohta tapan sut ihan itse."

"oho simeltähän tulee kunnon tappouhkausta jo!" robin naureskeli huvittuneena, mutta selvästi tyytyväisenä. vilkaisin puhelimestani kelloa, joka tikitti jo varttia vaille viittä.

"mennään etsimään jätkät, kohta on ruoka" sanahdin ja nousin reippaasti ylös hieman kostealta kiveltä, johon olimme robinin kanssa vartti sitten istuneet.

***

löysimme oskarin ja ronin biljardipöydän luota, jossa oli ollut lisäksi tusina tyttöjä. roni oli ollut elementissään naisten keskellä, ja oskari seurasi sivusta vähän hiljaisena.

se ei ollut niin vahvoilla näissä jutuissa, vaikka mielestäni oskari voittikin ronin luonteen 100-0. tämä johtui kyllä suurimmaksi osaksi vain siitä, että olin tuntenut ronista aina vain sen itsekeskeisen sporttifruttari puolen, joka rakensi egoaan sählyn ja naisten kaatomäärän saralla.

niin toi kaikki oli ennen tätä leiriä. kyllä roni on mielestäni ihan mukava tyyppi, vaikka sillä onkin vaan kaksi vaihetta: täysillä tai ei ollenkaan.

***

ruuaksi oli jauhelihaa ja perunaa. sain myös huomata että oskari oli saanut ruokahalunsa takaisin ja pisteli poskeensa ruokaa kuin olisi ollut paastossa vuodenpäivät.

tai eihän se ollut syönyt aamulla mitään, juonut vettä vaan. joten ehkä se siltä jopa tuntui.

roni sitten otti tehtäväkseen kertoa suu vaahdoten niistä tytöistä, jotka olivat parveilleen vielä kymmenen minuuttia sitten hänen ympärillään.

"siis niinku näin miten se ykski riisu mua sen katseella" lippispäässä istuva jätkä luennoi kovaan ääneen, mutta se hermostui selvästi kun kukaan meistä ei ihastellut tai hurrannut sen saavutuksista. kai se oli sitten sellaseen tottunut.

"mitä vittuu oikeesti? koittakaa ny vähän olla ilosia mun puolesta!!"

robin nosti laiskasti kulmiaan. "mistä tässä pitäs sit sun puolesta iloita? sait vähän huomioo kylän pahimmilta kiertopalkinnoilta. vau roni, aika helmee."

// 537 sanaa.
kiitos hulluna kaikista lukijoista!❤️