Heal My Heart

3. luku - Ikuisesti yhdeksäntoista

Ikuisesti yhdeksäntoista

Kävelin Hämeenkatua pitkin kohti Tampellan kaupunginosaa. Se oli sellainen hyväosaisten ja rikkaiden paikka, täynnä uusia hienoja kerrostaloja ja värikkäitä kauniita puutaloja. Siellä kuitenkin oli myös Annikan työpaikka, mä olin eilen laittanut sille viestiä ja kysynyt olisiko sillä aikaa tälle päivälle. En mä vaan hiustenleikkuun takia sinne ollut menossa, mä halusin myös puhua sen kanssa. Mä en ollut puhunut sille mitään viime maanantain jälkeen.

Mua hävetti kun olin mennyt flippaamaan sillä tavalla.

Astelin tutun parturi-kampaamon ovesta sisään ja tiskin takana seisoskeleva tuttu kolmekymppinen nainen moikkasi mua ensimmäisenä. Se oli Annikan työkaveri Liis, virolaissyntyinen ja vahvalla virolaisella aksentilla puhuva pirtsakka auringonpaiste. Sen kirkuvan oranssi tukka oli näyttävällä letillä ja mä pohdiskelin, että mä en sopinut tähän moderniin kampaamoympäristöön nuhjuisessa harmaassa hupparissani, kuluneissa farkuissa ja tumma tukka sotkussa.

"Moikka Niko!" Annika moikkasi huomatessaan mut. Sillä oli vielä edellinen asiakas penkissään, sellainen vanha eläkeläisrouva.

"Moi", huikkasin sille ja istahdin mustalle nahkasohvalle odottamaan omaa vuoroani.

Mä salaa toivoin, että Liisille olisi myös tulossa asiakas samaan aikaan, niin se ei liittyisi meidän keskusteluihin mukaan. Mä halusin saada jutella Annikan kanssa kahdestaan, vaikka tällainen parturi ei ehkä ollut mikään paras paikka alkaa avautua meidän henkilökohtaisista asioista. Annika kuitenkin oli joskus vitsaillut, tosin ihan tosissaan, että jotkut eivät käyneet täällä vain laittamassa tukkaansa, vaan samalla tämä oli niille terapiasessio. Oli se kumma miten tuntemattomat askakkaat saattoivat avautua omalle kampaajalleen todella henkilökohtaisista asioista.

Mä havahduin ajatuksistani, kun Annika kutsui mun nimeä. Se naurahti kun mä hätkähdin ja haroin tukkaani noustessani jaloilleni. Istahdin sen penkkiin ja se laittoi mulle sen ihme viitan päälle.

"Älä aina tuu hupparilla tänne, ku tää kappa ei asetu muuten hyvin", se sanoi mulle ja mä virnistin sille.

"No sori, en mä aatellu et mun pukeutuminen vaikuttaa siihen miten mun hiukset leikataan", heitin sille takaisin ja se hymyili mulle leikkisästi. Ainakaan sitä ei hiertänyt se mun kohtaus Roosterilla. Oli Heta mulle jo sanonut, että kyllä Annika ja Daniel ymmärsi mun pahan olon, mutta silti.

"Ootko miettiny jotain uutta, vai mennäänkö vanhalla tutulla?" se kysyi viitaten hiustenleikkuuseen.

"Mennään sillä vanhalla", sanoin sille. Mä olin tylsä kankeissa kaavoissa elävä mies, en halunnut radikaaleja muutoksia elämääni, kun se meni ihan hyvin juuri näin. Tai ainakin niin hyvin kun se vain voi näissä olosuhteissa mennä.

"Eli päältä kasvun verran pois ja niska ja sivut feidillä?" hattaratukkainen ystäväni varmisti ja mä nyökyttelin sille. "Käydään pesee sun tukka ensin ja leikataan sitten", se vielä sanoi ja me siirryttiin siitä penkistä pesupaikalle.

"Mistä Rita sai tietää niin nopeesti mun ja Rikun välikohtauksesta?" päätin kysyä kun Annika vaahdotti shampoota mun hiuksiini.

"Etkö sä tiennyt, että Riku punkkaa siskonsa luona nyt muutaman kuukauden. Sen taloyhtiössä tuli putkiremppa ja se joutu hetkeks evakkoon", Annika kertoi.