Luku 34: Ekat viralliset

258 18 14
                                    

23.12 pe

"Hei, hei", Jungkook huikkasi sisälle asuntoon ennen kuin sulki oven. Hän kääntyi katsomaan minua hymy silmiin asti yltäen. "Mihin me mennään?"

Naurahdin hiljaa nuoremman innokkaalle käytökselle ja tartuin häntä kädestä. Lähdimme laskeutumaan portaita ensimmäiseen kerrokseen kauniisti ja luovasti koristellun oven jäädessä katsomaan mietteliäänä peräämme.

En ymmärtänyt, miten nuorempi oli niin innoissaan. Kyllä minustakin oli kiva mennä treffeille Jungkookin kanssa mutta arvostin enemmän pelkkää loikoilua nuoremman sängyssä ja helliä suukkoja. Siellä ei ollut ihmisiä häiritsemässä ja arvostelemassa.

"Näät sitten", hymähdin ulko-ovella saaden nuoremman huokaisemaan dramaattisesti.

"Tästä tulee varmasti niin kivaa!" Jungkook hihkaisi vilkaisten minua. Eihän tuollaisia säihkyviä enkelikasvoja voinut kukaan vastustaa. Minun oli pakko pysähtyä siihen, keskelle katua, ja suudella poikaystävääni. Se lämmitti kylmässä ilmassa mukavasti. Oli ihanaa tuntea nuoremman vastaavan suudelmaan yhtä hellästi ja hieman ujosti. Edes paria aiempaa suudelmaa ympäröineet jännitteet eivät enää olleet havaittavissa.

Lopulta Jungkook puraisi minua aika kipeästi huulesta saaden minut irtautumaan älähtäen suudelmasta.

"Mistä hyvästä toi nyt oli?" kysyin närkästyneesti, mutta kehoni ei ilmentänyt närkästymistäni millään tavoin. Kätenikin vain vetivät nuoremman takaisin lähelle ihan omia aikojaan.

"Me ollaa julkisella paikalla", Jungkook mutisi ja peitti punertavat kasvonsa kaulahuivinsa sisään. Vilkaisin nopeasti ympärilleni ja loin ilkeän mulkaisun meitä paheksuvasti tuijottavaan rouvasihmiseen.

"En mä nyt aatellu niin pitkälle mennä", sanoin leikilläni ja painoin nopean suukon nuoremman punertavaan nenänpäähän.

"Äsh! Lopeta nyt", Jungkook kiljahti ja riistäytyi irti otteestani. Hän pinkaisi juoksuun ja lähti viilettämään pitkin kuuraista katua, välillä taakseen vilkuillen. En jäänyt odottamaan (mitä edes olisin odottanut? Maailmanloppua?) vaan lähdin kiireesti nuoremman perään.

"Älä sitten jää auton alle!" huusin harmaatakkiselle ja kiristin askeleitani. Saimme paljon paheksuvia katseita kadulla kulkevilta ihmisiltä, mutta minusta tuntui, ettei kumpikaan meistä välittänyt siitä.

Lopulta sain Jungkookin kiinni tuon jäätyä haukkomaan henkeään yhden kadun kulmaukseen. Nappasin tummahiuksisen kiinni ja halasin häntä pitkään.

"Taehyung!"

"Joo, joo", mutisin päästäen nuoremmasta irti. Hetken tuijotimme toisiamme, kunnes Jungkookin suupielessä alkoi pyörähdellä nauru. Tartuin häntä kädestä ja lähdin johdattelemaan nuorempaa kohti oikeaa bussipysäkkiä.

Siinä me kävelimme, iloisina ja hiljaa tirskahdellen.

¤

"Joko nyt?" Jungkook kysyi malttamattomasti hihkuen. En oikeasti ymmärtänyt mistä nuorempi sai niin paljon energiaa.

"Vasta seuraavalla", sanoin huokaisten raskaasti. Jungkook käänsi katseensa bussin ikkunasta minuun huolestuneesti päätään kallistaen.

"Eikö tää susta ookkaan kivaa?"

Hätkähdin tummahiuksisen sanoja ja kiirehdin sanomaan: "En mä sitä -"

"Vaan?"

Hiljenin hetkeksi, sillä Jungkook keskeytti toisia niin harvoin, että se sai aina kaikki aistini sekaisin. Hän näytti aavistuksen loukkaantuneelta, eikä yrittänyt peitellä sitä.

You Make Me BeginWhere stories live. Discover now