Y/n ja Niko moilanen... mitäs siitä tulee

"mikset sä oo nukkumassa"

Y/n pov:

herään aamulla.. tai siis aamulla ja aamulla kello taitaa olla puolkaks päivällä. niko selaa puhelinta vieressäni. "huomenta muru" niko sanoo ja alkaa silittämään hiuksiani. "huomenta kulta" vastaan nikolle. nousen hiukan ylemmäs ja painan suudelman nikon huulille. lähden kylppäriin. katson itseäni peilistä. "näytän iha kuoleelta.. miksei tunnu silt milt mä näytän..?" sanon itselleni ja alan pesemään hampaitani.

istumme nyt nikon kanssa sohvalla katsomassa jotain sarjaa.. minulla menee aivan ymmärryksen ohi tämä. niko katsoo vain puhelintaan ja hymyilee. minua epäilyttää sillä kukaan jätkistä ei ikinä saa niko hymyilemään noin. onkohan nikolla toinen.. ei.. se tykkää vaan susta.. olen menossa nikon kainaloon, mutta hän siirtyy ja sitten nousee. "mä käyn nopee ulkona.." niko sanoo ja menee laittamaan kenkiä jalkaan. "tuun ihan kohta" niko sanoo ennen kuin ovi menee kiinni.

(Timeskip: 20min)

niko on ollut pois nyt kaksikymmentä minuuttia. mihin hän oikein meni. en näe häntä parvekkeelta tai ikkunoista. haen keittiön kaapista suklaata ja menen sohvalle katsomaan telkkaria. katsontelkkaria hetken ja sitten nukahdan.

(Timeskip: 1,5h)

herään sohvalta, koska olen epämukavassa asennossa. nousen ja menen kylppäriin. katson itseäni peilistä ja näytän siltä että olisin itkenyt viimeiset kolmetuntia. lähden katsomaan onko niko tullut takaisin. katson keittiöstä, makuuhuoneesta ja jopa vaatehoneesta. ei nikoa ei näy missään. mihin vittuun se on menny..  etsin puhelimeni ja istahdan sohvalle. soitan nikolle, mutta hän ei vastaa. soitan vielä ei vastaa.

olen yrittänyt soittaa hänelle aina kahden minuutin välein. "okei vielä kerran" sanon ja painan nikon numeroa. odotan hetken ja sitten kuuluukin jo tutun miehen ääni. "heiii" niko sanoo. "niko.. miks vitussa sä et vastaa ja missä sä oot..?!?!?" sanon puoli huutaen. "koskaa.. ööh.. jutellaan ku tuun kotiin.." niko sanoo ja lopettaa puhelun. "niko!!" huudan vaikka hän ei kuule minua.

olen istunut sohvalla hetken ja alan yhtäkkiä hysteerisesti itkemään. katson puhelinatmni ja näen nikolta viestin. 'mulla saattaa mennä myöhään..' ignooraan viestin, koska olen vittuuntunut nikolle siitä ettei hän kerro missä hän on tai miksi hänellä menee kauan. istun sohvalla edelleen ja syön suklaata. ajattelen vain sitä mitä niko tekee tällä hetkellä ja kenen kanssa.

(Timeskip: klo 23.20)

katson puhelintani ja näen nikon äitin laittaneen viestiä. 'en tiedä sanoiko niko sinulle, mutta hän soitti minulle ja sanoi että haette iitun vasta ylihuomenna.. olisiko mitenkään mahdollista, että toisit iitulle vaatteita?' okei mitäs vittua.. miks me haetaan iitu vasta silloin.. 'joo voin tuoda.. lähden 15minuutin päästä tästä nikolta ni menee noin tunti' vastaan viestiin ja sitten lähden pakkaamaan iitulle vaatteita.

olen nyt valkoisen mersuni sisällä ja katson kuinka tyhjältä näyttää penkki vieressäni. käynnistän auton ja radiossa alkaa soimaan 'All of me' John Legendiltä. alan laulamaan tunteella kertosäettä ja itken.

"Cause all of me
Loves all of you
Love your curves and all your edges
All your perfect imperfections

Give your all to me
I'll give my all to you
You're my end and my beginning
Even when I lose I'm winning

'Cause I give you all of me
And you give me all of you, oh..."

ajan vedet silmissä ja se ei varmaan ole kovin hyvä juttu. en saa päästäni sitä, että niko saattaa pettää minua. nyt radiossa soi 'I Found' Amber Runilta.. "miksi radiossa pitää soida surullisia biisejä" sanon ja alan laulamaan.