"ahaa.."

185 9 6
                                    

joonas pov:

olen ollut himassa katsomassa telkkarista netflixiä jo jonkun aikaa, kunnes puhelimeni soi. minulle soitetaan tuntemattomasta numerosta. päätin vastata. "haloo" sanon puhelimeen. "hei olettekos te joonas porko?" kuulen jonkun naisen äänen kysyvän. "kyllä olen.." vastaan ja mietin että onko jotain käynyt sillä nainen ei kuulostanut tutulta. "nyt on kuule käynyt niin että Y/n y/l/n on joutunut sairaalaan" nainen sanoo. romahdan maahan ja kyyneleet valtaavat silmäni. "o-okei.. pääseekö häntä katsomaan.." kysyn ja kyyneleet alkavat tipahtelemaan silmistäni.

juteltuani vielä hetken hoitajan kanssa puhelimessa saan lopetettua puhelun ja soitettua nikolle. niko ei vastannut ensimmäiseen soittoon. yritin toisen kerran, eikä hän vastannut vieläkään. "kolmas kerta todensanoo" sanon itselleni ja painoin nikon numeroa. niko vastaa puhelimeen mutta kuulostaa aika väsyneeltä. "moro" niko sanoo. "n-niko.." sanon ja kuulostan varmasti itkuiselta. "joonas onks kaikki okei..?" niko kysyy ja alkaa kuulostamaan luolestuneelta. "mä.. mä joudun kertoo sulle jotain.." sanon ja silmistäni alkaa valua kyyneliä. "joo?" niko sanoo kysyvällä äänellä. "Y/n on joutunu sairaalaan.. ja.. ja sitä saa mennä kattoo, mut s-se ei oo h-hereillä.." saan sanottua ja sitten kyyneleet alkavat putoilemaan tiuhaan tahtiin. "m-mitä.. mä.. mä lähen tulee sinne sun luo ja lähetään siaraalalle.." niko sanoo ja ilmeisesti nousee sängyltään. 

niko olisi ihan kohta täällä. en tiedä miksi Y/n on sairaalassa tai että miksi minulle soitettiin eikä nikolle. katselen ikkunasta ja mietin mitä kaikkea on voinut sattua.. "autoonnettomuus, kolari, raiskaus ja sen jälkee turpiin saanti, ampuminen tai puukotus.." kuiskin itselleni tapahtumia ja sitten näänkin tutun auton kaartavan parkkipaikalle. 

istun autoon ja katsahdan nikoa, joka ei käännä katsettaan pois auton konepellistä. laitan turvavyön ja sitten auto lähteekin jo liikkeelle. autossa ei kuulunut mitään. ei radiota, puhetta, hengitystä tai edes ulkoota tulevia ääniä. 

niko pov: 

olemme kohta sairaalalla. en tiedä mitä Y/n:ille on käynyt.. en halua ajatella kauheasti mitään vakavaa. parkkeeraan ja sammutan auton. lähdemme joonaksen kanssa kävelemään sairaalaan sisälle. alan etsimään silmilläni hoitajaa joka voisi kertoa Y/n:in tilanteesta. "hei anteeks.. tiedättekö te Y/n Y/l/n jotain..?" kysyn joltain hoitajalta joka kävelee vastaan. "jaahas ja keitäs te olette.." hoitaja kysyi hieman epäilevästi. "mää on hänen poikaystävänsä ja tää on hänen paraskaverinsa.." sanon ja alan ärsyyntyä. "ahaa.. no odottakaapas hetki" hoitaja sanoo ja lähtee jonnekkin. istun penkille mikä on seinän vieressä. joonas tekee saman perässä. 

olemme istuneet tässä jo hetken aikaa ja alkaan hiukan hermostuttaa. näen sen samaisen hoitajan jolta kysyin hetkisitten tietoja Y/n:ista. "elikkäs.. Y/n on joutunut sairaalaan, koska ajoi pois moottoritieltä.. epäilemme että ajo pois tieltä johtuu siitä että tiellä oli eläin tai hän oli vain liian väsynyt keskittymään" hoitaja sanoi ilmettä väräyttämättä. kyyneleet alkavat tipahtelemaan silmistä, mutta pyyhin niitä samaan tahtiin pois. "Y/n:illä on hyvin vahva selviytmis mahdollisuus, koska vahingot eivät olleet suinkaan niin suuria kuin mitä tuollaisessa tilanteessa voi odottaa.. vahingot joiden takia Y/n joutui leikkaukseen olivat kahden vasemman kyljen murtumat, oikean käden olkapää väärässä asennossa, keskikokoinen lasin pala vatsassa tosin ei kovin syvällä ja lisää lasin paloja jaloissa.." hoitaja selittää. "onko hän yhä leikkauksessa" kysyn ja toivon vastausta ei.. "ei, mutta ei hän ole vielä hereilläkään.. huone on 168" hoitaja sanoo samalla kun on lähdössä pois. 

löydämme joonaksen kanssa huoneen 168 ja koputamme, jos siellä on vaikka jokin tarkistus kesken. mitään ei kuulu joten avaamme oven ja näemme ensimmäisenä Y/n:in makaamassa kaiken laisissa johdoissa kiinni. päätimme mennä eri puolille sänkyä istumaan. minä istuin vasemalla ja joonas oikealla. otin Y/n:in kädestä kiinni. "joonas voiks soittaa muille.." kysyn. "juu.. mää meen tonne ulkopuolelle."

(Timeskip: 45min)

muutkin pojat olivat tulleet noin hetki sitten. kukaan ei sanonut sanaakaan. katselimme vain tuota kärsivän näköistä tyttöä.. tekee pahaa nähdä hänet tuossa kunnossa. nostin katsettani hieman ja näin kuinka kaikilla muilla paitsi tommilla valui kyyneliä. tommi ei koskaan halunut näyttää tunteitaan, mutta ilme kertoo että hän itkee sisäisesti. käännän katseeni takaisin Y/n:ia kohti ja sitten alkoikin kauhea piippaus. kaksi hoitajaa ja yksi lääkäri juoksevat ovesta sisälle. huoneeseen tulee kaksi hoitajaa lisää ja he alkavat työtää meitä pois huoneesta. Kuulen huudon "kaksisataa joulea.. IRTI!!.. uudelleen.. IRTI!!" "MITÄ TAPAHTU" huudan huoneesen ennenkuin ovi menee kiinni. haittäydyn lattialla velttona itkien. 


--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

words: 651 🤍

haha anteeks ettei oo tullu hetkeen.. mul ei oo oikee ollu motii ees lukee ku oon halunnu keskittyy kouluu ja sillee 😅

Y/n ja Niko moilanen... mitäs siitä tuleeМесто, где живут истории. Откройте их для себя