oot taivas maan päällä

neljäs luku

Herään pieneen ravisteluun ja avaan silmäni hätkähtäen. Menee hetki ennenkuin muistan viimeyön ja tuijotan Tiiaa silmiin paniikissa. Miten helvetissä olen hänen vieressään nukkumassa kun voin vannoa nukahtaneeni Rasmuksen syleilyyn?

"Mulla ei oo yhtään darra! Onko sulla?" hän puhuu pirteästi. Mua väsyttää niin, että silmät tuskin pysyvät auki.

"On, anna mun nukkua", valehtelen. Ei mulla enää krapula vaivaa, uneton yö ja huono omatunto vain. Tiia ei ikinä antaisi viimeöistä anteeksi, mutta tällä hetkellä en voi muuta miettiä kuin sen ihanuutta.

"Mä meen kattoon onko Rasse ja sen tyttis jo heränny ja sit mä teen meille kaikille aamupalaa, sellanen hotelli tiiätkö? Vähän croisantteja, pekonia, u know", Tiia haaveilee vesi kielellään eikä tajua kauhistunutta ilmettäni. TYTTÖYSTÄVÄ? Tiia hakkaa Rasmuksen ovea ja avaa sen.

"Ootteko te jo heränny? Ai sä oot yksin", Tiia ihmettelee. "Mä teen aamupalaa nii tuu syömään sit." Kuulen vain muminaa vastaukseksi ja Tiia nakkaa oven kiinni. Hän palaa luokseni ja pyöräyttää silmiään. Hän nappaa kaijuttimen mukaansa ja kehottaa liittymään seuraan kun kykenisin.

Tiian mentyä nousen peiton alta raivoissani. Avaan hiljaa Rasmuksen oven ja katson miehen takaraivoa vihaa puhkuen.

"Miksi helvetissä sä et kertonu että oot parisuhteessa?" pihisen niin hiljaa kuin raivoltani kykenen samalla, kun menen sängyn toiselle puolelle. Rasmus raottaa silmiään, mutta kaivautuu sitten kokonaan peiton alle.

"Mua väsyttää, puhutaan joskus toiste."

"Me puhutaan tasan nyt", kivahdan ja revin peiton pois miehen kasvoilta. Hän huokaisee raskaasti ja avaa silmänsä.

"Meille tuli eilen riitaa ja erottiin enkä todellakaan tiedä mitä mun päässä liikku sun seurassa. Mä oon tosi pahoillani, olin varmaan kännissä vielä."

"Sä et ollu kännissä! Sä oot kyllä yks vitun idiootti", ilmoitan ja nakkaan peiton takaisin hänen päälleen. Lähden huoneesta suoraan alakertaan ja yritän hillitä vihaista ilmettäni. Tiia huudattaa taas kerran rakasta Jackiaan ja täyttää tiskikonetta laulaen mukana. Otan keittiöstä jätesäkin ja alan kerätä tuhatta tyhjää tölkkiä ja pulloa talosta raivolla.

"Ei teidän tarvi siivota, ettehän te ees bilettäny täällä", kuulen Rasmuksen äänen ja huomaan hänen ilmestyneen keittiöön.

"Nii, kenenköhän takia", Tiia mulkaisee veljeään ja kääntää pekoneja pannulla. Mä otan uuden jätesäkin ja alan kerätä siihen roskia ilman, että nostan Rasmukseen katsettani sekunniksikaan. Enimmäkseen vihani vuoksi, mutta myös sen että pelkään Tiian näkevän katseestani jotain.

"Jätkät ruinasivat teidän snäppejä koko illan", Rasmus naurahtaa ja istuu hellan viereen pöydälle. Hänen paidattomuutensa ei auta sykkeeni rauhoittamista yhtään. Ja hän on selvästi päättänyt ottaa rennomman asenteen. En ymmärrä kuinka hän voi olla noin normaali Tiian edessä eilisen jälkeen.

"Tuplatreffit", Tiia kuiskaa innoissaan suuntaani ja heiluttelee paistokapulaa kädessään.

"Älä unt-"

"Kuulostaa hyvältä", murahdan ja nostan kasan märkää ja kaljalta haisevaa paperia säkkiin. Tiia kääntyy katsomaan mua huvittuneena.

"Sulla on kyllä oikeesti krapula, et oo ikinä noin huonolla tuulella aamuisin."

Tunnen Rasmuksen katseen itsessäni mutten vieläkään suo katsettani häneen. Mies ei ole ansainnut sitä. Kohautan Tiialle vain olkiani ja siirryn olohuoneen siistimiseen. Hetken kuluttua Tiia ilmoittaa aamupalan olevan valmis ja katamme ruokailutilan meille kolmelle vaikka haluaisinkin viettää ihanan aamun Tiian kanssa kahdestaan ilman, että hänen idioottiveljensä heittää typeriä juttujaan omien juttujemme väliin.

"Miksi sä yrität kaveerata meidän kanssa? Oot varmaan kännissä vieläki", Tiia tuhahtaa Rasmuksen suuntaan kun olemme istuneet alas syömään.

"Mitä jos mulla ei oo kavereita? Oot mun thirteenth reason", Rasmus huokaisee ja mua naurattaa, mutta peitän sen juomalla appelsiinimehua. Rasmus keskittyy kirjoittamaan puhelimellaan jotain, joten pääsemme keskittymään toisiimme.

"Jää toiseksi yöksi, katotaan kauhuleffoja ja kuunnellaan Jackia koko yö", Tiia maanittelee.

"Siinäpä vasta kombo", virnistän.

"Eikö se oo yks ja sama asia?" Rasmus kohottaa katseensa ja automaattisesti käännyn katsomaan häntä ja katseemme kohtaavat. Kuin sähköiskusta käännyn takaisin lautaseni puoleen.

"Mun pitää kattoo, äiti ei varmaan olis hirveen onnellinen", huokaisen ja puraisen leipää. Tiia nyökkää ymmärtäväisesti. En tiedä haluaisinko edes jäädä tänne hänen idioottiveljensä kanssa saman katon alle.

***

Kotona sulkeudun pitkään ja kuumaan suihkuun ja uppoudun tekemään rästitehtävät jotta voisin vain levähtää sunnuntain. Luen myös hieman perjantain äikänkokeeseen ja sen jälkeen rentoudun kuulokkeet päässä ja kasvonaamio kasvoillani.

Saan vihdoin ajatukset muualle ja rentoudun niin että olen nukahtaa, mutta mut herättää puhelimeni viestiääni. Ja kun tajuan sen olevan Rasmukselta, sykkeeni on taas kohonnut taivaisiin.

"Mä oon teidän pihalla, tuu käymään. -R"

Pomppaan sängyltä ja näen miehen auton kadun varrella. Kuulostelen äitiä ja tajuan hänenkin sulkeutuneen huoneeseensa todennäköisesti lukemaan kirjaa. Avaan huoneeni oven hiljaa ja hiippailen portaat alakertaan. Työnnän jalkaani karvaiset sisätossuni ja vasta ulkona tajuan, että se hiton kasvonaamio on vieläkin kasvoillani. Revin sen pois ja istun Rasmuksen mustan auton kyytiin vaitonaisena.

"Et sitten yhtään enempää vaatetta saanu päälles?"

"Nyt on kesä!" puolustaudun. "Sitä paitsi mitä ite keskeytit mun rentoutusillan, et säkään varmaan hengaile kotona toppavaatteet päällä."

Rasmus pyöräyttää hyvin Tiiamaisesti silmiään ja vilkaisee talollemme kuin pelätäkseen äitini hyökkäävän sieltä yhtäkkiä. En kiellä, kyllä muakin vähän pelottaa. Nyt kun tarkemmin ajattelee, oli aivan helvetin typerä idea olla vaihtamatta vaatteita - jos palaan kotiin yöshortsit ja urheilurintsikat päälläni äidin katseen alla, en tiedä kuinka hän reagoisi.

Kun näyttää ettei Rasmus saa sanaa suustaan, käytän ajan hyväkseni ja vedän aurinkolipan alas nähdäkseni peilin. Hieron kasvonaamion nesteen kasvoilleni ja lasken itse kasvonaamion jalalleni odottamaan että pääsisin viemään sen roskiin.

"Mä aijon nyt paljastaa sulle jotain mitä sä et varmaan usko, mutta mä vannon sydämestäni että kaikki on totta", Rasmus rykäisee äänensä kuuluviin ja vilkaisee vielä taloa, käynnistäen sitten autonsa. "Pakko mennä johonki muualle, sun äiti vetää mua dunkkuun jos löytää meidät tästä ja sä oot noissa varusteissa." Nyökkään hämilläni. En tiennyt että asia olisi näin vakava.