Mä soitin illalla äidille ja kerroin hänelle kaiken tapahtuneen. Hän itse ehdotti että jäisin Tiian seuraksi ja menisimme aamulla yhdessä kouluun. Tuula meinasi että se olisi valtavan hyvä idea ja tarjoutui käyttämään mua kotona hakemaan kaikki koulutarvikkeeni. Tavaroita hakiessani kuulin Tuulan ja äidin puhuvan hiljaiseen ääneen ja tiedän heidän päivittelevän meidän "nuorten elämää" mutten kommentoinut kummallekaan mitään.
Kävimme suihkussa kuten normaalisti ja laitoimme aikaisin nukkumaan kaiken inhottavan tapahtuneen jälkeen. Herään keskiyön aikoihin siihen, kun Rasmuksen ovi räsähtää auki ja kohottaudun kuuntelemaan olisiko mies itse melun takana. Kun olen aika varma että olisi, nousen hitaasti ja varovasti peiton alta ja menen hänen huoneen ovelleen.
"Missä sä oot ollu?" kuiskaan ja näen, että Rasmus on aivan totaallisen ympärikännissä. En voi uskoa silmiäni, en ole ikinä nähnyt häntä tuossa kunnossa. Suljen oven takaani ja katson häntä tosissani. "Vastaa."
"Tuolla vaan", hän mutisee ja potkii kenkänsä pitkin lattioita.
"Voisitko olla herättämättä kaikkia?" ärisen ja autan hänet istumaan sänkynsä laidalle. Autan myös hupparin pois ja tunnen hänen katseensa polttavan reikiä iholleni.
"Mä oon vihanen sulle", Rasmus päättääkin ilmoittaa. "Sä olit täällä ku mä oisin tarvinnu sua."
"Kuuntele ittees", naurahdan. "Mä nimenomaan olin täällä, sä olisit itsekin voinut jäädä tänne ja jättää ton räkäkännin väliin." Rasmus vain mulkoilee mua ja mä pyydän että hän odottaisi siinä eikä liikkuisi mihinkään. Lähden alakertaan hakemaan hänelle vettä ja kun tulen ylös, säikähdän kun en löydä miestä hänen huoneestaan. Sydän pamppaillen avaan Tiian huoneen oven ja tajuan, että hän on mennyt herättämään siskonsa. Lyön käden otsalleni, mutta sitten vasta kuulen että Rasmus itkee ja selittää jotain mitä en aivan kuule ovelle asti. Sitten kuulen Tiian vastaavan itkien takaisin ja päätän sulkea oven ja kömpiä Rasmuksen sänkyyn nukkumaan jotta sisarukset saisivat asiat selväksi.
Aamulla herään herätykseeni ja säpsähdän hereille. Avaan Tiian huoneen oven ja näen sisarukset nukkumassa sulassa sovussa vierekkäin. Mua hymyilyttää enkä haluaisi herättää kumpaakaan, mutta meidän on pakko lähteä Tiian kanssa kouluun.
"Äiti sano ettei me mennä kouluun tänää, oli niin turhia tuntejaki enkä mä voi mennä näillä silmillä sinne", Tiia puhuu unisesti kun olen saanut hänet hereille.
"Täh?" tyydyn vain ihmettelemään.
"Joo ne oli puhunu Marian kans että levähetään kaikki tää päivä, voisitko viedä ton mukanas ku se haisee spurgulta", Tiia mumisee unisena ja sulkee taas silmänsä. Naurahdan ja läpsyttelen Rasmuksen hereille. Hän näyttää siltä kuin ei tietäisi missä on.
"Tuu sun omaan sänkyyn", en voi olla nauramatta. Hän kääntyy katsomaan siskoaan ja sananmukaisesti loikkaa pystyyn.
"Mitä helvettiä mä täällä teen?" se ihmettelee ja pitelee päätään. Huoneessaan hän juo tuomani vesilasin tyhjäksi ja näyttää olevan vieläkin humalassa. "Pakko käydä suihkussa, ei saatana mikä olo." Mua naurattaa lisää, mutta hymyni hyytyy kun hän kaappaa mut mukaansa.
"Kukaan ei varmaankaan oo ihan valmis tällaseen vielä", kuiskaan, mutta se ei näytä Rasmusta estelevän.
"Porukat on töissä ja toi nyt ei varmaan herää tuolta vaikka pommi tippuis taivaalta", Rasmus hymyilee ja avaa kylpyhuoneen oven. Ensimmäiseksi hän kumartuu pesemään hampaansa ja mä istun pöntön kannelle mietteliäänä.
"Muistatko yhtään mitä puhuitte eilen Tiian kanssa?"
"Näytänkö mä siltä?" Rasmus kysyy ja sylkäisee tahnat lavuaariin. "En todellakaan."
"Ainakaan se ei kuristanu sua yön aikana niin etteköhän oo ihan sovussa", hymyilen ja Rasmus riisuu paitani päältäni. "Mä en oikeesti haluais kastella mun hiuksia ku pesin ne eilen."
"Mitä sitten?" hän naurahtaa ja pyöräytän silmiäni.
"Ne on heti likaset jos pesee joka päivä."
On Rasmuksen vuoro pyöräyttää silmiään ja riisua itsensäkin. Hän vetää meidät suihkun alle kuuntelematta yhtään toivettani, mutta kyrpiintymiseni on tiessään kun hän suutelee huuliani. Henkäisen kun hän painaa mut kylmää laattaseinää vasten, mutta selkäni tottuu siihen nopeasti.
"Täällä sitten kaikuu", varoitan ja katson Rasmusta tosissani. Hän vain naurahtaa ja hiljentää mut suudelmalla. Tiedän ettei Tuula tai Lauri hyväksyisi touhujamme yhtään, mutta unohdan heidät heti mielestäni kun tuttu hyvän olon tunne kuohuu ylitseni ja tunnen Rasmuksen sisälläni.
"Nyt kävi niin hassusti että mä en ottanu kumia", hän myöntää yhtäkkiä ja naurahtaa perään. Mua ei naurata yhtään, huokaisen vain. "Haluutko sä lopettaa?"
"Sano ku oot lähellä", vaikeroin, en millään voisi lopettaa nyt.
"Kyllä sä kuulet", Rasmus virnistää ja suutelee kaulaani vahvemmin kuin yleensä. Sitten kun tunnen hänen hampaansa ymmärrän, että hän jättää jälkensä kaulalleni. Tunne on niin kiihottava etten osaa edes kieltää häntä. Olen niin muissa maailmoissa etten älynnyt yhtään Rasmuksen purkautuvan ja hänkin myöhästyy erkaantumisesta.
"Apteekkiin siis", hän virnistää lopulta ja naurahtaa ilmeelleni. "Hei ei oo noin vakavaa, tuu tänne mä pesen sut."
"Mä tarvin pillerit jos sä meinaat jatkaa tota sekoilua."
"Sekoilua", hän naurahtaa kovaa. "Mutta kieltämättä se olis hyvä idea."
"Te ootte sekasin koko sakki", pyöräytän silmiäni.
"Onneksi sä kuulut siihen ja oot aivan yhtä sekasin", Rasmus virnistää ja hieroo varmaankin Tiian tai Tuulan shampoota hiuksiini. Silmäni lipsuvat kiinni kun se tuntuu niin ihanalta. Ei ole parempaa kuin päähieronta varsinkin sellaiselta ihmiseltä josta oikeasti pidät. Tai jonka kanssa seurustelet, niinkuin ilmeisesti me tehdään nykyään. Tuntuu hullulta ja ihanalta samaan aikaan.
Peseydyttyämme menemme takaisin nukkumaan Rasmuksen sänkyyn ja pitkästä aikaa voin sanoa olevani aidosti onnellinen tilanteestani.
VOUS LISEZ
oot taivas maan päällä
RomanceRasmus on aina pyörinyt mielessäni vaikka hän onkin parhaan kaverini veli, mutta erään merkityksellisen illan jälkeen en voi muuta enää ajatellakaan. Pystyykö Rasmus olemaan ensimmäinen kerta, parhaan ystävän veli ja samalla luottamuksen arvoinen? T...
