•22•

305 12 5
                                    

Olin edelleen Jasminin kanssa hänen huoneessaan.
Jessen kanssa käymäni keskustelun jälkeen minuun oli iskenyt syyllinen olo.
Enkä edes tiennyt miksi, eihän minulla ollut siihen mitään syytä.
Ehkä se johtu siitä, etten ollut maininnut Jesselle viettäväni aikaa Jasminin kanssa.

"Haluuks vielä tehä jotain?"
Jasmin kysyi katse maassa.

Hän oli ollut hiljainen puheluni jälkeen.
Niin minäkin olin, tunnelma oli muuttunut oudoksi.

"Mun pitäis varmaan lähtee kotiin."
Sanoin hiljaa.

Jasmin huokaisi ja nojasi jälleen päänsä sänkynsä takana olevaan seinään.
Hän näytti siltä, että olisi halunnut sanoa jotain.

"Okei. Tota, haluisiks hengaa vielä joskus toiste?"
Hän kysyi katsettani vältellen.

Hän oli taas muuttunut ujommaksi itsekseen.

En tiennyt mitä minun olisi pitänyt vastata.
Tavallaan halusin nähdä häntä myös toiste.
Oikeastaan, en olisi nytkään halunnut lähteä.
Mutta olin luvannut itselleni, etten päästäisi häntä liian lähelle itseäni.

Kaikesta huolimatta nyökkäsin hänelle.
Hänen ilmeensä kirkastui hiukan.

"Siistii. Mul oli tosi kivaa sun kanssa, vaikka sä oletkin vähän kankee."
Hän naurahti.

Hän leikki hupparinsa naruilla ja näytti melko hellyyttävältä.
En olisi halunnut lähteä, mutta en enään viitsisi perua sanomisiani.

"Mullakin oli kivaa, vaikka sä oletkin melko kauhee."
Liityin hänen vitsailuunsa ja hän hymyili minulle.

Hän tosiaan sai minut hermostuneeksi.
Vatsassani tuntui oudolta, kun hän hymyili minulle.

"Ollaanks me nyt niinku kavereita?"
Hän kysyi.

"Joo kai."
Sanoin hieman epävarmasti.

Jasmin käänsi katseensa ja puraisi huultan mietteliään näköisenä.

"Tota, jos ei kerrottas Jesselle et sä olit tääl? Mä en haluis että se suuttuu mulle sen takia."
Hän kysyi, edelleen hupparin naruja näpräten.

Epäröin hetken, tuntui vähän pahalta pimittää Jesseltä asioita.
Mutta ehkä Jasmin oli oikeassa, en halunnut sotkea heidän välejään enempää.

"No okei."
Myönnyin.

Jasmin näytti kiitolliselta.
Hän nousi sängyltään ja käveli huoneensa ovelle.

"Mä saatan sut ovelle. Eiks se kuulu hyviin tapoihin, tai jotain."
Tyttö sanoi naurahtaen.

Minä nousin myös ja seurasin häntä portaat alas.
Ulko-ovella jumituin jälleen katsomaan häntä hetkeksi.

"Moikka."
Hän sanoi ja hymyili hiukan.

"Moikka. Nähään."
Vastasin ja irrotin katseeni hänestä.

"Nähään."

Lähdin kävelemään ja kuulin kuinka ulko-ovi sulkeutui takanani.
Minua harmitti, että olin lähtenyt.
Minullahan oli ollut hauskaa hänen kanssaa.
Mutta ehkä parempi näin, toistaiseksi.

Se yks tyttöWhere stories live. Discover now