Joonas
"Joonaaas" kuulen jonkun sanovan etäisesti. Mutisen jotain parantaen pienesti asentoani. "Joonas herää. Aleksilla ja Ollilla on suhde" kuulen seuraavana.
"Ei kiinnos- mitäh?" mutisen, samalla heräten kokonaan. Siis Ollilla ja Aleksilla suhde? Mitä helvettiä? Kohdistan katseeni Joeliin, joka alkaa nauramaan.
"No ei oo. Ainakaa mun tietääkseni. Pitihän sut nyt jotenki saada hereille, muuten et nuku koko yönä" hän virnistää, jolloin tuhahdan.
Painan pääni paremmin hänen rintakehälle jääden kuuntelemaan hänen tasaista hengitystä. Voisin kyllä nukahtaa tähän heti uudestaan, mutta ei kiitos heti samanlaista herätystä.
"Kauan mä nukuin?" päätän kysyä. Olisi varmasti ihan järkevää. "Puoltoista tuntii" Joel vastaa, samalla silittäen hiuksiani. Nyökkään hänelle.
"Anteeks ku mä vaa nukuin" mutisen hetken päästä, kun olen palannut takaisin tähän maailmaan paremmin. "Hei ei se mitää. Hyvä vaa nukkuu jos väsyttää" blondi mies sanoo.
"Onks sulla nälkä?" kysyn, sillä kerta hän on luonani, niin kai hänet pitää myös ruokkia. "Vähäsen. Sulla?" Joel kysyy.
"Joo. Pitäs varmaa tehä jotain ruokaa" totean. Nousen varovasti hänen päältä. Heti kun olen päässyt seisomaan, meinaan kaatua. Samassa huomaankin olevani tuon jätkän sylissä.
"Pyörryttääks?" hän huolehtii. Nyökkään, samalla sulkien silmäni, ja yrittäen vain hengittää rauhassa. "Sun verensokerit on varmasti aika alhaalla" hän toteaa.
Mutisen jotain vastaukseksi. Rehellisesti sanottuna vitun huono olo, mutta itse menin paskomaan asiani, eli suomeksi sanottuna viiltelemään. On se niin mukavaa yliajatella jatkuvasti.
Joel
Nousen Joonas sylissäni, ja lähden keittiöön. Lasken miehen keittiön tasolle, ja lasken hänelle hanasta vettä. "Yritä juua tosta. Ja pysyy pystyssä" ilmoitan ojentaen hänelle vesilasin.
Avaan jääkaapin oven ja etsin jotain syömistä. Löydän ensimmäisenä jonkun jogurtin, joten otan sen. En todellakaan halua että ihastukseni pyörtyy uudestaan sen takia etten osaa auttaa häntä tarpeeksi nopeasti.
"Helpottaaks?" kysyn Joonakselta, joka ainakin näyttää voivan paremmin. Saan nyökkäyksen vastaukseksi, jolloin nyökkään takaisin. "Saaks ite syötyy?" jatkan, ja nostan jogurttipurkkia kädessäni.
"Varmaan" blondi mies mumisee, jolloin nyökkään. Annan hänelle purkin, ja alan katsomaan mitä itse söisin. Ja varmaan tuokin jätkä syö vielä lisää.
"Joel..." havahdun Joonaksen ääneen. "Mm?" vastaan kääntäen katseeni häneen. "Aioks sä kertoo jätkille näistä viilloista?" hän kysyy hiljaa.
"En tietenkään. Se on sun oma asia, ja kerrot ite jos haluut. Mut kukaan ei pakota sua, usko pois" vakuutan. Huomaan hänen katsovan minua epäilevästi.
"Joonas oikeesti. Mulla ei oo mitää syytä juoruta jätkille sun asioita. Eikä toi asia kuulu ees mulle, joten ei sun oo pakko puhuu siitä, varsinkaa jos et oo ite valmis" sanon.
"Kiitti" Joonas sanoo pienesti hymyillen. "Ei mitää" sanon itsekin hymyillen hieman. Alan tekemään meille molemmille leipiä, sillä kai sitä syödäkin pitäisi.
"Joel muuten..." hattarapää aloittaa, ja pitää katseensa tiukasti jogurtissaan. "Nii?" kysyn, samalla saaden valmiiksi hänen leivän. Vien sen hänelle, sillä ei ole kovin järkevää liikkua jos pyörryttää.
"Mun on jo pitkää pitäny myöntää sulle yks juttu" hän kertoo hiljaa. "Itse asiassa nii munki" totean. Jos tämä on oikeasti se mitä luulen, alan kohta kiljumaan. Kuitenkin vain toiveajattelua, mutta jaa.
"Okei. Sano sä vaa ekana" Joonas sanoo, ja vilkaisee minua varovasti hiuksensa takaa. "Sullahan se asia oli" huomautan. "Ei se oo nii tärkee..." hän mutisee.
"Sano vaa. Sun jutut on aina tärkeitä. Oli se asia ihan mikä tahansa, nii mä yritän auttaa ja tukee nii hyvin ku osaan. Saat aina puhuu mulle mistä vaan" sanon.
Silitän pienesti toisen käsivartta, samalla yrittäen saada hänen kanssa katsekontaktia. "Sano sä ekana" hän ilmoittaa, joten päätän luovuttaa.
"Okei. Mä en osaa sanoo tätä, mut kai mä voin näyttääki" johdattelen, samalla yrittäen vain kerätä rohkeutta. Mitä jos ystävyytemme kaatu tähän, tai vielä pahempi, bändimme?
Mitä jos fanit lopettavat musiikkimme kuuntelemisen tämän takia? Toisaalta, en saa ikinä tietää mitä tapahtuu, jos en nyt vain tee sitä. No, nyt tai ei koskaan.
Lasken käteni Joonaksen poskelle silittäen sitä hieman pitäen välillämme katsekontaktia. Hänkin varmaan jo tajusi, mitä seuraavaksi tulee tapahtumaan.
Juuri kun olen painamassa huuliani tuon hattarapään omille, joku vitun nerokas ihminen päättää soittaa minulle. Juuri kun huulemme melkein hipaisi toisiaan...
***
😇 Mä tästä lähenki kouluun kohta :)
YOU ARE READING
Maybe I was born to be broken // Joel x Joonas ✅️
Fanfiction(Valmis) Kahden miehen elämä ei ole millään tavalla täydellistä. Toisella on ongelmia leikkiä puukon kanssa, toinen ei oikein osaa puhua tunteistaan. Toisella alkaa olemaan vaikka ja mitä ongelmia, toinen ei oikein osaa enää auttaa. Nämä kaksi herra...
