Saint or Sinner//BC ONESHOTS

JoonasxJoel= Dirty talk 2

***

Ja jos eilen pysyttiin vielä suhteellisen hyvin pelkissä puheissa niin nyt hypätään sanoista tekoihin :) Ihan yhtä traumatisoivaa settiä kun edellinenkin, tuskin sentään pahempaa :)

***

*JOONAS*

Pyörittelin kipeytyneitä nilkkojani ja laskin kattolaattoja aikani kuluksi jo varmaan kymmenettä kertaa. Joel oli sitten ottanut ihan tosissaan tämän leikin. Se oli nimittäin sitonut mut käsistä ja jaloista kiinni sänkyynsä ja häipynyt omille teilleen. Se oli ollut poissa jo lähes kaksi tuntia eikä mulla ollut käsitystäkään siitä minne se oli lähtenyt.

Aiemmin päivällä se oli kyllä puhunut jostain treffeistä ja maininnut lyhyehkön naisen nimen, josta mulla ei ollut mitään muistikuvaa. Eikä suoraan sanoen pahemmin kiinnostanutkaan. Kai sä muistit kertoa tytölle et pidit parasta ystävääsi sidottuna sängyssäsi?

Oven kolahdus herätti mut takaisin todellisuuteen. Ole yksin, ole yksin, ole yksin... Mä en nimittäin olisi edes yllättynyt jos se olisi unohtanut täysin mun olemassaoloni ja roudannut jonkun nartun tänne. Joelilla kun oli välillä aika kultakalan muisti.

Makkarin ovi avautui ja mun näkökenttääni ilmestyi tyytyväisen näköinen blondi. Se virnisti omahyväisesti katsoessaan mun puolialastonta kehoani. Olin mä sentään boxerit saanut pitää. Oliko itselläsi muuten pysynyt moiset jalassa?

"Miten menee kiemurtelija?" se kysyi kulmiaan kohottaen.

Mitä väliä sillä oli? Vaikka mua tällä hetkellä sen kaunis naama vituttikin, mä olisin silti ollut valmis odottamaan sitä vielä vaikka ne toiset kaksi tuntia. Välillä mä kyseenalaistin itsekin oman ajattelutapani..

"Kävikö flaksi?" heitin katkeran suloisen vastakysymyksen.

Joel katsoi mua hämmentyneenä ja kumartui avaamaa mun ranteet lähes verille hiertäneet käsiraudat. Älä viitsi olla typerä... kyllä mä totuuden kestin. Sitä mä vaan en ihan tajunnut että miksi sen oli edes aloitettava tämä leikki jos sillä ei ollut aikaa viedä sitä päätökseen.

"Anteeks mitä?" se kysyi ihmeissään.

Käsiraudat se viskasi sängylle ja alkoi riisua päällään olevaa mustaa nahkatakkia. Se näytti syötävän hyvältä... ehkä tuo rotsi vain ruokki sen puoleensavetävää pahan pojan stigmaa. Sitä tuo kantaisi mukanaan hautaan saakka..

"Että oliko hyvät treffit?" kysyin ranteitani hieroen.

Se ei näyttänyt vieläkään käsittävän mistä mä puhuin. Joko se vain esitti tyhmää tai sitten se oikeasti oli sitä. Ihan sama mulle.. olkoot missä tahtoi. Eihän se mun päänvaivani ollut.

"Mistä hitosta sä oikein puhut?" se kysyi hämillään.

Mä pyöräytin silmiäni turhautuneena ja katsoin Joeliin merkitsevästi. Se veti mun nilkkoja puristaneet silkkihuivit auki ja viskasi ne lattialle. Se katsoi muhun kysyvästi ja istui sängyn reunalle. Se jäi vaatimaan selitystä. Sitä minäkin tässä odottelin..

"Puhuit päivällä niistä treffeistä" huomautin.

Se naurahti ja pudisteli päätään huvittuneena. Mä en oikein käsittänyt mitä hauskaa tässä muka oli. Se oli onnistunut kaivamaan mustasukkaisia piirteitä esiin musta vaikka mä aina luulin etten edes osaisi olla mustasukkainen.

"Oot sä hieman mustis?" se kysyi hymyillen.

Anteeksi vain jos tuollainen käytös sai mut tuntemaan itseni toissijaiseksi. Kyllä mä varsin hyvin tiesin mikä pointti meidän pikku leikissä oli mutta siitä huolimatta mua ärsytti tuon toiminta. En mä olisi pystynyt lähtemään kesken kaiken yhtään mihinkään kun tarjolla oli jotain niin upeaa kuin Joel oli.