Speak Softly Love, elokuvasta Kummisetä
Sattuipa olemaan aivan tavallinen perjantain alkuilta. Ihmiset vilistivät katukuvassa kuin muurahaiset. Narinkkatorin kulmassa, Kampin kappelin kohdalla katusoittaja soitti Puhu hiljaa rakkaudesta -kappaletta. Petra ajatteli heti, että tässä voisi olla elokuvan avainkohtaus, jossa elokuvan pääpari törmää toisiinsa. Kyseessä olisi tietenkin romanttinen komedia. Missään muussa genressä ihmiset eivät niinkään törmäile. Paitsi autolla kaahaillessaan.
Nainen olisi kaunis ja punatukkainen. Mies olisi pitkä ja nappisilmäinen eli olisi niin sanotut makuukamarisilmät.
Paitsi että se olisi liian kliseistä. Kuin jostakin kioskikirjallisuudesta, Petra mietti.
Petra astui sisään kauppakeskukseen ja törmäsi mieheen. Petra lehahti kasvoiltaan punaiseksi ja pyyteli vuolaasti anteeksi. Mies heilautti kättään ja jatkoi matkaansa. Petra kääntyi katsomaan miehen perään ja huomasi miehen katsovan taakseen. Petra kääntyi äkkiä ja lähti kävelemään liukuportaita kohti.
"Tai ehkä sä voisit tarjota kahvit", Petran kanssa törmäyskurssille osunut mies oli tullut takaisin.
"Ehkä mä voisin, joo", Petra myönsi.
YOU ARE READING
Elämän ääniraita
General Fictionsatunnaisia ajatuksia, mietteitä, joita kumpuaa kappaleiden sanoista. Arkipäiväisiä asioita ja ihmettelyä
