Flora istui Rikhardinkadun kirjastossa tuolilla niin, että hänen selkänsä nojasi käsinojaan ja jalat roikkuivat toisen käsinojan yli. Hän selaili englannin kielen kielioppia ja mutisi jotakin.
Iiro lösähti tuolille hänen viereensä ja kysyi. "Mitä sä oikein noidut täällä?"
"Noidun?"
"Jotakin sä mutiset."
"No, näitä kielioppisääntöjä. Esimerkiksi konditionaalin preesensissä ajattelen the Beatlesin A Little Help from my Friends -kappaletta. Siinä lauletaan what would you do if I sang out of tune."
"Entäs sitten?"
"No, siis. Ensin siinä on konditionaali ja if-lauseessa imperfekti. Suomessahan molemmissa käytetään konditionaalia."
"Jaha."
"Ja sitten kun mietin konditionaalin perfektiä, palautan mieleeni Cat Stevensin The First Cut is the Deepest. Siinä lauletaan, että I would have given all of my love."
"Mutta ei if-lausetta."
"If-lauseessa olisi pluskvamperfekti."
"Mä oon aina ihaillut sun kielikorvaa, mutta eikö sun pitäisi vähän päivittää musiikkimakuasi tuoreemmaksi?"
Flora pyöritti silmiään. "Leikitään, etten kuullut tuota. Sun pitäisi laajentaa musiikkimakuasi."
*
Flora selvisi ylioppilaskirjoituksista mainiosti.
YOU ARE READING
Elämän ääniraita
General Fictionsatunnaisia ajatuksia, mietteitä, joita kumpuaa kappaleiden sanoista. Arkipäiväisiä asioita ja ihmettelyä
