Don't Fix Me // BC One Shots (1) [VALMIS] ✔️

ADHD

Joel pov

Makasin olohuoneen lattialla sikiö asennossa, en ollut nukkunut tippaakaan edellisenä yönä. Olin kyllä väsynyt mutta en vaan pystynyt nukkumaan.

Puhelin oli soinut taukoamatta jossain päin kämppää, en viitsinyt nousta tai edes halunnut vastata, tiesin kyllä että jätkillä oli huoli mihin olin kadonnut.

Kuulin jossain vaiheessa ovikellon soivan pariin otteeseen, ei kiinnostanut nousta tai liikkua mihinkään. Pian kuulin kun avain kävi lukossa ja ovi aukesi, hetken oli hiljaista kunnes.

"Joel?" kuului tuttu ääni, ääni kuului Tommille.

"Vittu, eiks ihminen saa ees kotonaan olla rauhassa?" turahdin hiljaa, Tommi tuskin kuuli.

Olimme aikaa sitten sopineet että annamme toisillemne kämppiemne avaimet niin, että jollain oli aina jonkun avain. Ihan hyvä vaan, harrastin välillä näitä ihme katoamistenppuja ja muutenkin jos joku oli kipeä niin pystyi auttamaan kaveria.

"Joel, oot sä himas?" kuului toistamiseen.

"Joo, olkkarissa!" sanoin lopulta, mutta todella hiljaa.

Koska makasin lattialla, äänet tuntuivat normaalia kovemmilta kuin yleensä, olin pimentänyt koko kämpän, joten Tommi sai varoa astumasta päälleni. Askeleet lähestyivät ja pysähtyivät viereeni.

"Joel, kaikki okei?" Tommi kysyi

"Emmää tiiä, kai.." sanoin hiljaa.

"Toi ei nyt vakuuttanu mua..", Tommi jatkoi.

En vastannut mitään olin vain hiljaa. Jossain vaiheessa tunsin käden olkapäälläni joka puristi kevyesti.

"Nouse ylös sieltä lattialta ja mennään tonne sohvalle istumaan..", Tommi sanoi.

En halunnut nousta, pakotin kuitenkin itseni ylös ja laahustin sohvalle. Tommi istui viereeni ja oli hetken hiljaa.

"Ilmeisesti taas niitä päiviä kun et oo nukkunu tai syöny kunnolla?" Tommi sanoi lopulta.

"Mmm.." sanoin hiljaa takaisin.

"Joel hei, kerro mikä mättää, sä tiiät et mä kuutelen ja muut jätkät kans jos haluut puhuu.." Tommi sanoi.

Kyynel vierähti poskelleni, onneksi kämppä oli pimeä eikä Tommi välttämättä nähnyt mitään.

"Hei äläs nyt, kyllä se aurinko pian taas paistaa.." Tommi jatkoi, ilmeisesti se kuitenkin näki mun kyyneleet.

Pian ovikello soi uudestaan ja Tommi kävi avaamassa sen, hautasin pääni jalkoihin ja olin hiljaa. Askeleet tulivat vierelleni.

"Joel? Haluutsä kertoo mikä on?" kuului Nikon ääni.

"Me ollaan huolissaan susta..", kuului Aleksin ääni.

"Huoh, kaikki menee taas päin vittua, seinät kaatuu päälle..", sanoin hiljaa.

Pian joku otti minut halaukseen ja todellakin halasi ja pitkään, ilmeisesti Olli oli se joka halasi, en ollut täysin varma. Yhä useampi kyynel valui poskelleni ja Olli halasi lujempaa.

"Anna tulla vaan kaikki paha olo pois.." Olli sanoi.

"Mun on pakko kysyy, oot sä ottanu sun lääkkeet millo viimeks? Kysyjä oli Joonas.

Olli löysäsi halaustaan sen verran että pystyin vastata, jos halusin.

"Emmä tiiä, eilen kai.." vastasin.

"Mä käyn kattoo, oota hetki.." Tommi sanoi ja palasi pian mun lääkkeiden ja vesilasin kanssa.

"Tossa.." Tommi sanoi ja antoi vesilasin ja tiputti pillerin käteeni. Otin ne ja laskin pääni takaisin polviin.

Minulla ei ollut tarkkaa tietoa kuka jätkistä oli missäkin, joku tai jotkut kuitenkin kolisivat keittiössä. Haistoin pian kahvin tuoksun ja mikro tuntui kilahtavan.

"Koita syödä ees vähän, sulla on kuitenkin nälkä..", Aleksi sanoi ja laski kahvin ja jonkun ruuan olohuoneen pöydälle.

Nostin kasvoni jälleen polvistani ja katsoin ympärilleni, minua katsoi 5 huolestunutta bändi kaveria, kurkotin hitaasti olohuoneen pöydälle ja nappasin kahvikupin, join koko kupin ykkösellä, vähän poltteli suussa mutta menköön tällä kertaa näin. Jossain vaiheessa olin syönyt myös tuon ruuan.

"Parempi olo?" Joonas kysyi.

"Ehkä vähän joo, kiitti jätkät.." sanoin

"Sä oot meille ku veli, tottakai me autetaan.." Niko sanoi.

"Mmm.." vastasin hiljaa.

Ilmeisesti juuri syöty ruoka alkoi väsyttää ja haukottelin todella näkyvästi. Halusin päästä nukkumaan, nukkuisin vaikka koko lopun iltaa jos siltä tuntui.

"Pätjäät sä jos me lähetään?" Olli kysyi.

"Enköhän, kunhan pääsen nukkumaan.." sanoin hiljaa.

Nousin sohvalta ja kävelin vessan kautta makuuhuoneeseen, pimeään sellaiseen. Tunsin kuinka katseet painautuivat selkääni, tiesin että jätkät varmistivat että pääsin ehjänä sänkyyn asti. Istuin sängyn reunalle hengitin syvään.

"Me lähetään, mut soita jos tulee ihan mitä tahansa! Tuun joka tapauksessa käymään aamulla stekkaa sun voinnin.." Aleksi sanoi.

"Kiitti jätkät..", sanoin vielä.

Pian ovi kävi ja olin jälleen yksin, siirryin makaamaan sänkyyn ja suljin silmäni, nukahdin todella nopeasti.

Timeskip, aamulla

Heräsin aamulla siihen kun joku tuli avaimilla sisään mun kämppään, tietysti Aleksi koska se lupasi tulla käymään.

"Joel, oot sä missä? Aleksi tuntui kysyvän.

"Makkarissa!" Huikkasin melko iloisesti.

Pian Aleksi ilmeistyi ovelle ja hymyili, tai no oikeastaan irvisti. Perus Aleksi, nousin istumaan seinää vasten ja irvistin takaisin.

"Parempi olo?" Aleksi kysyi.

"Joo, ehkä tää tästä hiljalleen taas.." sanoin

"Muista et sä voit aina soittaa tai laittaa viestiä jos nää möröt yrittää kiusata sua, tää ei ollu eka kerta ja tuskin myöskää viimenen kerta..", Aleksi sanoi.

"Joojoo, saanks mä jatkaa unia?" sanoin ja haukottelin.

"Jep, soita sit ku oot heränny.." Aleksi sanoi ja siirtyi eteiseen, pian ulko-ovi kävi. Kömmin takaisin lämpimän peiton alle ja mietin miten onnekas olin kun mulla oli 5 hullua ja ihanaa kaveria, jotka tarvittaessa nostaa pinnalle jos tulee synkkä hetki.

Luomeni tuntuivat raskaltaa, suljin silmäni ja nukahdin todella nopeasti. Nukuin pitkälle iltaan asti ja siitä seuraavaan aamuun.

×× ×× ×× ×× ×× ××

Ja taas lisää luettavaa, jos joku näitä lukee :D

Tällä kertaa Joelin näkökulmasta :D

Miks mä oon näissä kaikissa lopettanu siihe et tyyppit vaa menee nukkumaan? :D

Oho mites nyt näin kävi 830 sanaa kasassa, taas meni sanatavote rikki niin että paukkuu, jee! :D