Maailma ilman auringon paistetta.

12

A/N: Kauan odotettua uutta lukua nyt viimein teille! Niin ja hyvää kesää myös kaikille <3
Mun kesäloman alku sai aika ikävän käänteen tänä vuonna, en nyt kaikkea kerro, mutta näin tiivistettynä kerrottuna; mä olin päättäri yönä tullut jokin aika sitten kotiin mun muutaman kaverin kanssa ja siinä alku yöstä mä sitten istuin pihalla mun kaverini kanssa ja siinä istumasta noustessani mun tasapaino heitti ja mä onnistun kaatumaan aika pahasti sellasen kenkä harjan (tai mikä ikinä onkaan) päälle, minkä seurauksena mä oon ollut mun kesälomani alun tikattuna. Tästä tapahtuneesta on nyt siis aikalailla selviydytty ja melkein myös parannuttu, että no hätä! Mutta tämän takia myös tää kirjottaminen venyi vielä entisestään, koksa ekan viikon-puolen toista ajan mä olin niin pahoissa kivuissa ja lääkkeissä, että ei tullut mieleenkään ees avata koko sovellusta.
———————————————————————

Vanhat....Niin, vanhat oli kirjaimellisesti aivan nurkan takana. Musta oli yhä tosi outoa minkä takia jengi stressasi niitä niin paljon. Ne oli vaan yhet tanssiaiset, ei mitään elämää mullistavaa. Kai mä otin silti kaikesta huolimatta itsekin vanhat enemmän tosissani kun olin ajatellut. Enhän mä muuten, mutta äidin takia. Ja mummin tietty! Äiti niistä vanhoista haaveili, kakskymmentä kertaa enemmän, mitä mä itse. Se puhui usein siitä kuinka komealta mä näyttäisin puvussani ja kuinka se tulisi itkemään nähdessään mut tanssimassa sielä muiden kanssa. Mä olin vihainen siitä ettei se päässyt näkemään mua tuona päivänä mistä se oli niin haaveillut, tai no en vihainen vaan ennemminkin pettynyt. Viime päivinä puheenaiheet olivat lähinnä pyörineet vanhojen ympärillä. Porukka oli innoissaan niistä, minkä mä sinällään ymmärsin, mut sitä stressaamista mä en kertakaikkiaan käsittänyt. Emilia soitti mulle panikoiden eilen illalla. Se kyseli multa hädissään, että olihan mulla nyt varmasti puku ja kengät ja muistinhan mä nyt varmasti monelta koululla pitäisi olla ja kaikkea muuta mahdollista. Vakuutin sille, että kaikki oli kunnossa eikä sen tarvitsisi stressata asiaa, mutta kyllähän mä tiesin, että se stressasi silti, vaikka se kuinka sanoi muuta. Mummi tuli katsomaan mun vanhoja. Se oli laittanut päällensä omien sanojansa mukaan "hienoimman mekon minkä vaan löysi, isoa iltaa varten". Musta oli tavallaan ihan kiva kun se hössötti.

Meillä oli kenraali harjoitus ennen virallista vetoa. Mun mielestäni se meni ihan hyvi, mutta Emilia harmitteli, koska sen mielestä se meni hiekosti. En ymmärrä mikä siinä muka meni vikaan, mutta en alkanut kyseenalaistamaan sen moitteita, koska siitä ei olis seurannu mitään hyvää. Jostakin syystä mua jännitti vähän, kun me kävelimme kohti salia. Jotenkin tuli sellaiset suorituspaineet, vaikkei käytännössä olisi pitänyt tulla. Loppujen lopuksi mä jännitinkin turhaan, koska tanssi meni yllättävänkin hyvin. Jopa Emilia kehui miten hyvin meillä meni. Esityksen jälkeen kun vanhemmat ja muut katsomassa olleet oli lähtenyt me jäätiin keskenämme koululle. Osa porukasta lähti heti esityksen jälkeen, mutta suurin osa jäi lukiolle.

Meillä oli suunnitelmana juhlia koululla alku ilta ja siirtyä sitten Saken mökille ryyppäämään kavereiden kesken. Saken mökille on lukiolta reilu kymmenen kilsaa matkaa. Se on semmone kohtalaisen iso ympärivuotinen mökki järven rannalla. Siel on tullu vietettyä muutat viikonloput porukalla. Oli kiva mennä sinne, kun ei tarvinnu alkaa lähtee mihkää toiselle paikkakunnalle, mut sai kumminkin semmosta kivaa mökki fiilistä. En mä tarkalleen tiennyt paljon porukkaa oli illala tulossa, mutta ainakin me kolme ja Reetu, Dina sekä Elias. En mä sitte muista tiennyt. Saken mökki oli semmone semi iso, niin porukkaa mahtu jonkin verran. Ei se ny mikää kaamee huvila ollu, mutta ihan semmone hyvän kokonen. Mä olin vielä vähän kiikun kaakun yöks jäämisen suhteen, mieluiten mä menin himaan nukkumaan yöni. Mulla oli vähän paha tapa haluta aina omaan sänkyyn nukkumaan. En mä oo oikee koskaa välittäny mistää yökyläilystä, en ees muksuna. Jotenki ei saanu unta muide luona ja oli semmone nihee olo. Kyl mä välillä saatoin Pyryn tai jonkun muun läheisemmän kaverin luona punkata. Tai no kyllähän mä käytännössä asuin Pirin luona hetken aikaa, mutta se nyt ei ollut ihan sama asia. Mutta sitten taas mua ei vaivannut yhtään, jos joku halus tulla meille yöks. Kyl meil oli ain ovi auki, jos tarvi nukkumapaikkaa.