11. Näätänä paikalla

4 1 0
                                    


Ansan ankaran salapoliisityön seurauksena autossa leijuneen hajun syyksi paljastui Jere joka oli onnistunut astumaan hevosenpaskaan seikkaillessaan ryöstöretkellä Jennin kanssa. Klausin kieltäydyttyä pysähtymästä rankasta painostuksesta ja hajusta huolimatta, Jere päätyi rauhanomaisimpaan ratkaisuun ja heitti paskaiset kenkänsä ikkunasta.

- Mä vaan oisin halunnu haistaa sen kotoisan hevon lannan, Jenni harmitteli kenkien ja hajun poistuttua autosta.

- Haiset sille ihan tarpeeks ite, edelleen nyrpistelevä Ansa huomautti pyrkien kauemmas.

- Voidaanko saunoo tänään? Laura pyysi varovasti aina valmiina välttelemään konfliktia viimeiseen asti.

- Iha vitu hyvä idea, hevosen ja paskan hajuinen Jere riemuitsi.

- Maailmanlopun saunailta, yhtä haiseva Jennikin hymähti tyytyväisenä.

Suomussalmen tienoilla Klaus kääntyi varoittamatta pikkutielle joka johti pian tyhjän näköisen rantatalon pihaan. Tiirikoituaan tiensä sisään karavaanarit alkoivat yksissä tuumin lämmittää saunaa ja valmistella iltapalaa. 


Saatuaan tulet syttymään niin saunaan kuin keskelle pihaa, sekalaisista ruuista koostunut iltapala täytti koko puutarhapöydän joka oli kannettu aivan liian lähelle nuotiota, siis iltaroviota. Jeren ja Klausin alettua miekkailla kauhoilla Halla huomasi jääneensä lautanen kädessään kattilan ääreen ilman ottimia. Ja tuijotettuaan hetken tyhjyyteen päätyi luonnollisesti kauhomaan itselleen nyrkillisen nistipataa paljain käsin suoraan kattilasta. Tietämättään hän aiheutti toiminnallaan mielenkiintoisen reaktion Jennissä, joka nähtyään ystävänsä ratkaisun pisti pahemmaksi ja kallisti kattilan suoraan huulilleen.

- Voitteko olla olematta lauma villipetoja, Ansa yökkäsi katsoessaan vierestä suun täydeltä makaronia ja jauhelihaa mussuttavaa Jenniä.

- En muista kovin montaa kertaa elämässäni olleeni ihmisiks, Halla vastasi täydellisen tyynenä työntäen kätensä uudelleen Jennin naaman edessä roikkuvaan kattilaan.

- Ihmissixsixsix, Jere lauloi, siis karjui, iskiessään Klausia kauhalla kylkeen jättäen jälkeensä rasvatahran joka erottui jopa Klausin valmiiksi likaisesta paidasta.

- Ei ne sentään oo ihan yhtä eläimiä ku jääkärit ja tykkimiehet, vastahyökkäystä yrittänyt Klaus hymyili läimäisten oman kauhansa Jeren päälakeen.

- Ai ei vai? Ansa kysyi epäilevästi katsellessaan pakenevan Jeren kiipeämistä ruokapöydälle.

- Raivaa ruhos alas pöydältä, nakkipakettia avaamassa ollut Laura komensi heittäen Jereä nakilla päähän.

- Eikö me saada muka olla kunnon barbaareita nyt ku Klauskin voi? hän anoi väistellen ruoka-astioita ja lentäviä nakkeja.

Luovuttuaan yrityksestä rauhoittaa kunnon barbaareita Ansa istui paikalleen tuomille tyynyille ja kaatoi mehuunsa reilun lorauksen vodkaa.

- Ai nyt saa ryypätä? viinan haistanut Klaus innostui välittömästi.

- Kulaus ihan kärppänä paikalla.

- Enemmän näätänä. 


Taisteltuaan, syötyään ja todettuaan saunan kuumaksi kuin uuni Klaus ja Jere lukittautuivat sisään paistamaan itsensä hengiltä ja palasivat yllättävän pian ulos uidakseen. Auringon laskiessa niin paljon kuin se napapiirin tienoilla kesäisin laskee, Jere löysi rannasta kanootin ja päätyi uimisen sijaan melomaan ympyrää Klausin kiusaksi.

You've reached the end of published parts.

⏰ Last updated: Jan 13 ⏰

Add this story to your Library to get notified about new parts!

Karavaani kulkee ja banjot soiWhere stories live. Discover now