29

143 22 4
                                    

~Matilda~

Olemme Joonaksen ja Joelin kanssa ryhmähalissa, kun kärryistä alkaa kuulua itkua, joten joudumme erkanemaan. Joel menee rattaiden luokse ja minä ja Joonas seuraamme häntä.. "Matilda tässä on muut meidän perheen jäsenet, eli Pluto, Elisabet ja Joacim. Ja joo ehkä vielä joskus perheensisänen adoptiosta tulee virallista ja kaksosista tulee mun lapsia ja toivon et saadaan asiat myös siihen kuntoon että sekä minusta, että Joonaksesta tulee sinun isät. Ainakin aion taistella siitä ettet joudu niiden hullujen luokse enään koskaan ikimaailmassa takasin, koska en oikeasti halua menettää sinua liian suurena. Matilda lupaa että puhut meille jos on paha olla, etkä yritä enää tehdä itsemurhaa. Me kyllä auttaa ja välitetään susta paljon.", Joel esittelee.

Katson hymyillen kaksosia ja Plutoa jotka nukkuvat kärryissään, Joel sai ilmeisesti Elisabetin rauhoittumaan jo, kun hän ei ehkä nuku, mutta on kärryissä tyytyväisenä hymyillen ja ojentelee pieniä käsiään minua kohti. Katson kysyvästi Joonasta ja Joelia jotka nyökkäävät hyväksyvästi. Kävelen lähemmäs rattaita ja kyykistyn niiden eteen. "Moi! Mä oon Matilda, toivottavasti vielä joskus teidän isosisko.", kerron, sillä tiedän että tuo pienokainen varmastikin ymmärtää enemmän, kuin antaa olettaa. Lapset on niin fiksuja. "Tyliin.", tyttö sanoo ja ojentelee entistä enemmän käsiään minua kohtia, jolloin hieman jännityn. Saanko nostaa tuon pikku prinsessan syliini?

Tunnen Joelin koskevan olkapäätäni ja sen jälkeen hän nostaa Elisabetin rattaista ja antaa tytön minulle. "Sä oot jo 13v, joten luotan suhun. Eli sä saat kyl hoitaa kaksosia niin paljon kuin haluat ja vaikka tälleen ottaa syliin, kun toinen haluaa. Ei siitä mitään pahaa tapahdu." Joonas toteaa jostain taempaa. Keinutan itseäni sivulta toiselle, pitäen Elisabetia sylissäni ja tyttö tuijottaa minua suoraan silmiin hyvin tarkkaavaisesti ja hymyillen. Alan puhella tytölle hiljaa, saaden joskus jotain pientä vastauksen tapaista muminaa vastaukseksi. Ymmärsin kyllä mitä hän yritti sanoa, vaikka puhuminen ei vielä vaikuta oikein onnistuvan ja se ymmärtäminen nyt onkin pääasia. Puhumiseenkin kun on olemassa paljon eri apukeinoja, kuten tukiviittomat, kuvat tai kehonkieli. Ne ovat kaikki tärkeitä joillekkin, jotta jokainen suomen kansalainen kokee olonsa kuulluksi.

-----

Saavuimme juuri sairaalalta kotiin Joelin kanssa. Kello on jo paljon, koska minulle tehtiin kaiken maailman testejä, kokeita ja tutkittiin asioita. Nyt kuitenkin sain vihdoin luvan lähteä Joelin mukaan ja huomenna olisi sitten heti aamulla suuntana poliisiasema. Paikkoihini sattuu Chrisin takia paljon, mutta sain onneksi sairaalalta mukaan muutaman vahvemman kipulääkkeen tarvittaessa otettavaksi. Kävimme ennen sairaalalle menoa heittämässä muut Joelille ja Joonakselle, kun ei pieniä kaksosia ja vilkasta koiraa voi sairaalaan tuoda mukana. Ilmeisesti Joonaksella kuitenkin oli joku apuna, että hän on saanut kaksoset nukkumaan ja kaiken muun hommattua. Uskon että pyörätuolissa voi olla hieman haastavaa huolehtia jos ei itsestään, niin ainakin koirasta ja kaksosista.

Joel avaa oven avaimillaan ja ohjaa minut sisälle upeaan ja tilavaan omakotitaloon, joka ei ainakaan vaikuta vanhalta ja on oikeasti todella siistissä kunnossa ja upeasti sisustettu. Riisun vaatteet naulakkoon ja laitan kengät telineeseen. Sen jälkeen Joel näyttää tärkeimmät paikat. Olen todella väsynyt, joten käyn vaina keittiössä juomassa ja sen jälkeen menen pesemään hampaat ja vaihtamaan yöpuvun. Joku oli sairaalassa olo aikana käynyt minulle tärkeimmät asiat hoidettua. Teen tarpeeni, jonka jälkeen pesen hampaani. Joel ohjaa minut johonkin huoneeseen, jossa minua odottaa muunilakanoin pedattu sänky ja suloinen squishmallows, sekä pieni nalle.

"Hyvää yötä Matilda, nuku hyvin.", Joel kuiskaa ovelta. "Hyvää yötä.", vastaan. "Jos tulee joku hätä, tuu herättämään. Me nukutaan Jonskun kaa tossa viereisessä huoneessa.", hän jatkaa. "Okei.", totean ja alan kaivautua peittojen alle. Joel sammuttaa huoneesta valot ja sulkee oven perässään, kun lähtee. Ihanaa, joku osaa sen homman. Laitan vielä kädessäni olevan puhelimen latautumaan yöksi, koska siinä on aivan tyhjä akku. Tiedetään, tiedetään, niin ei saisi tehdä, mutta nyt en ole muitakaan vaihtoehtoja enää jäljellä. Kääriytynyt syvälle peiton sisään ja otan pehmot halaukseeni. Suljen silmäni ja annan ajatusten viedä minut mukanaan. Pikkuhiljaa liu'un unien ihmeelliseen maailmaan.

__________

Sanoja: 609

Hyvää yötä, kun taas kerran tälleen yöllä julkisen uutta osaa ❤️😴

Ps. Tarinan kansikuva vaihtu, kun vihdoin ehdin siihen ite piirtämään uuden. <3

Terror twins ❤️ || JORKOWhere stories live. Discover now