part 7 "sä oot kusessa siihen."

31 6 0
                                    


*jatkuu aikalailla siitä mihin jäätiin*

Daniel:

Kello läheni jo yhtätoista. Olin lähinnä maannut sängyllä ja tuijottanut kattoa. Ja miettinyt. Mietin koko elämää. Erityisesti noelia.

Nausin sängyltä kävelee jos se auttas. Kävin juomassa lasin vettä. Kun palasin mun huoneeseen, lysähdin maahan seinään nojaten.

Ei helvetti ei tästä tuu mitään. Pakko soittaa Allulle. Nousin seisomaan ja nappasin puhelimen yöpöydältä.

Puhelu hälytti hetken kunnel Aleksi vastais.

A: joo?

D: pääseks viel tänne? Ny ton taas vuosisadan kriisi menossa.

A: onks sun vanhemmat kotona, tuunko ikkunasta?

D: joo on ne koton eli ikkuna siis. Mä en haluu et ne alkaa kyselee kui sä tulit tähän aikaan.

A: joo i got you, viis minsaa.

Sitten aleksi lopetti puhelun. Laskin puhelimeni takaisin yöpöydälle. Odottelin hetken ja pian huomasin aleksin kiipeävän puun kautta ikkunalleni. Nousin ylös ja avasin ikkunani hänelle.

-Pitääks olla huolissaan? Aleksi kysyi astuessaan huoneeseeni.

-Ei kait, oon vaan vähän sekasin. Vastasin sulkiessani ikkunaa.

-mihin asiaan liittyen? Allu kysyi nostaen kulmiaan.

-ööm... no siis..
sopersin. Miks tää ny yhtäkkiä oli näi vaikeaa?

-Noni sano, sano, et voin auttaa.

-Tää koskee noelia... mul on jotenki vähä hassu fiilis sen lähellä..
Sanoin puoliksi kuiskaten.

-Millanen olo sulla sitten on? Aleksi kysyi istahtaen sängylleni.

-noh...
Aloitin ja istuin hänen viereensä.

-Mä en jotenki saa mun katsetta siitä irti.. ja jään vaan tuijottaa sen silmiä ja tuntuu et voisin kuunnella sen ääntä ikuisuuden ja aina kun se koskee muhun ni tuntuu et mahassa sillee muljahtaa, mut ei ikävästi ja... niih..
Selitin.

-Daniel. Aleksi sanoi ja katsoi minua suoraan silmiin.

-Joo..??

-Sä oot kusessa siihen.

- E-... en mä voi olla... mähän oon poika kans ja.. ja enhän mä... miten.. äähh...

-Sä oot. Mut ei se haittaa. Ei kukaan sua tuomitse. Sitäpaitsi voihan seki tykätä susta. Aleksi vastasi.

-Mut... ei... enhän mä oo homo..?? Ja mulla on tyttöystävä! Vastasin hämmentyneenä.

Voinko muka oikeasti olla ihastunut Noeliin..??

-Ensinnäkin, on olemas paljon muitakin seksuaalisia suuntautumisia kun hetero, homo ja lesbo, voithan sä olla vaikka bi- tai panseksuaali? Ja toiseks, sähän oot sanonu jo iät ja ajat kuinka Sara ei tunnu siltä oikeelta ja se teiän juttu ei tunnu oikeelta. Ehkä se syy on et sä oot homo. Aleksi sanoi.

-Aleksi emmä tiiä... enhän mä nyt oo homo ja.... j- ja mitä kaikki sanoiski. Ja mitä helvettiä mä sanon Saralle? "Hei joo tota tää oli täs mä oon homo" ? Änkytin hämmentyneenä. Ei tää tunnu todelta.

-no et tietenkää sano sitä noin. Ja muutenki, tää on sun elämä. Jos jonkun mielestä ei oo ok olla muuta kuin hetero ni sit on. Se ei saa vaikuttaa suhun tai sun onnellisuuteen.

Juteltiin vähän kaikesta vielä jonkinaikaa kunnes Aleksin piti lähteä. Jäin yksin tuijottamaan kattoa jälleen kerran. Oonkohan mä oikeesti muka homo..??

Aleksi:

Kävelin kotiin päin. Kello oli jo yli kahdentoista. Katu oli hiljainen, vain minä ja muutama lintu. Säälittää Daniel. Se on niin hukassa ihtensä kanssa, mut kyl sen huomaa miten kusessa se on Noeliin. Se miten se kattoo sitä, puhuu siitä ja kaikki. Ja toivottavast päästäis vihdoin eroon siit Sarasta. Se on ollu taakkana jo ihan liian kauan. Se käyttää Danielia hyväkseen mut vaikka oon koittanu sanoo niin Daniel ei koskaan uskonu.

__________

Vihdoinki vähän edistystä:D

(Updateen ny toisenki samaan syssyyn😘)

But boys don't cry?Where stories live. Discover now