part 8 "Sara"

42 6 3
                                    

(Daniel 9lk, noel 8lk, niklas 8lk, aleksi 9lk, viljami 9ll, eerik 8lk, jeremias 9lk, tuukka 9lk.)

Daniel:

Heräsin herätyskellon järkyttävään huutoon. Laitoin herätyksen pois ja tuijotin kattoa. Olin eilen nukahtanut tähän miettiessäni mun ja Aleksin keskustelua. En mä vieläkään haluu uskoo sitä. Eihän se voi olla totta?

Jonkin ajan päästä nousin sängynreunalle istumaan. Nousin ja laitoin vaatteet päälle. Puhelimeni alkoi soida joten nappasin sen pöydältä. Aleksi soittaa.

D: moro, mitäs?

A: aattelin vaan kysyy et ootko ok? I mean eiline saatto tulla vähä puskista jos et oo koskaan ennen ajatellu asiaa niin

D: jooh.. kyl mä vieläkin oon ihan sekasin. Sitä on jotenki vaan vaikee uskoo you know?

A: kyl mä ymmärrän. Tuunko hakee ovelta jos kerranki käveltäis samaa matkaa?

D: se vois olla ihan kiva

A: noni laita ittes valmiiks, oon siinä pia.

D: juu, moro

Laitoin puhelimen persetaskuu ja lähdin alakertaan.

Aleksi:

Saavuin Danielin pihaan. Avasin ulko-oven ja astuin sisään.

-moro! Sanoin yrittäen selvittää missä päin taloa Daniel oli.

-Moro, tuu keittiöön menee hetki! Daniel vastasi.

Otin kengät pois ja kävelin keittiöön. Istahdin tuolille ja katselin kun Daniel yritti laittaa hiuksiaan paremmin. Tuon näytti ihan variksen pelättimeltä.

-mikä vittu siinä on ettei mikään onnistu! Daniel tuskaili

-odota vähän tuun auttaa. Naurahdin ja nousin ylös.

-noni mee sä tohon istuu ku oot niin saatanan pitkä etten ylety kunnol. Sanoin.

Daniel istui tuolille ja minä aloin harjaamaan hänen hiuksiaan. Danielin kikkura hiukset menivät ihan pörröön mutta senkin sai korjattua hiusgeelillä.

-noni ihan hyvät ne nyt on, mennään ni ei myöhästytä. Sanoin väännettyäni jonkinaikaa Danielin hiuksien kanssa.

Daniel katsahti nopeasti peiliin ja kohautti olkiaan. Oletan että tuo oli hyväksyminen?

Noel:

Istuin koulun portilla Niklaksen kanssa. Ja kyllä, nimenomaan koulun portilla. Meiän koulun portit oli siis semmoset ihme kiviset yk.

Oltiin Niken kanssa juteltu jo jonkin aikaa. Odoteltiin siis muita jätkiä. Ihan yhtäkkiä joku huusi aivan takanani jotain tyyppiä pöö(?) En ollut ihan varma kun pelästyin niin saatanasti. Keikahdin taakseppäin suoraan Danielin syliin. Tuo piteli minua ilmassa ja nauroi "onnistuneelle" peläytykselleen. Jotenki tuli taas se hassu fiilis ja tuntu et tuli kauheen kuuma. Ja oisin voinu oikeesi kiivetä halaamaan Danskua tuon syliin mutta en mä ny niin tekis, miks tekisin?

-Hei haista sinä paska, sanoin Danskulle samalla kun tuo vain jatkoi nauruaan.

Hän ei pystynyt lopettaa nauruaan ja ilmeisesti myös Nikke ja Allu vähän jotain hihittelivät emmätiiä. Dansku päästi mut alas ja alkoi pikkujiljaa rauhottumaan. Jotain paskaa läppää me jauhettiin kunnes loput porukasta oli saapunut ja ensimmäinen tunti alkoi.

Kaks ekaa tuntia selätetty. Viimeset välkät Nikke on taas selittäny taukoamatta jotain ihan random shittii.
Ajatteluni katkaisi nikke, joka päätti taas jakaa elämän viisauksiaan

-Ootko koskaan miettiny, et jos nussis jotain eläintä, ni voisko se eläin tulla raskaaks ja jos voi, ni mimmone siit skidist sit tulee?

-Ensinnäkin, mitä vittua?! Toiseks, no emmä tiiä. Vastasin erittäin hämmentyneenä.

Mistä vitusta se noita keksii? Kuka helvetti ees miettii tollasii???

-anyways, tuuks meil tänää koulun jälkee? Porukatki kuulemma lähti aamul johonki ja tulee takas vast viikon pääst tai jotai. Kysyn Niklakselta

-Joo miks ei

Koulupäivä mateli hitaasti mutta vihdoin se oli loppu. Kävelimme Niken kanssa kohti ulko-ovia. Äkkiä vittuun täältä.

-ooks sä mopol vai kävelten? Kysyin Nikeltä.

-Mopolla, sä? Niklas vastasi.

-Hyvä, mäki oon mopol. Vastasin.

Ajoimme kaupan kautta meille. Ostettii vähä jotain herkkui ja sit safkaa. Ei olla viel päätetty, mutta Nikke jää ehkä meille yötä.

Ei tehty oikeastaan mitään järkevää. Tähän mennessä olimme ehtiny pelata pleikalla ja söydä ihan vitusti sipsejä.

Daniel:

Olin koulun jälkeen mennyt Aleksille. Hengailtiin vaan kunnes puheenaihe päätyi taas mun ihastus ongelmiini.

-ootko ehtiny miettii et jos/kun eroot Sarasta? Aleksi kysyi.

-En. Vastasin hiljaa.

-Mä en tiiä mitä mä teen... en taaskaan saanu oltua Noelin seurassa. Kattelin sitä kokoajan... jatkoin.

-semmosta se ihastuminen on. Aleksi sanoi.

-Ja ehkä sä vaan sanot Noelille? Kylhän se vois tykätä susta takas.

-Sä et ymmärrä. Mä oon jumalauta ihastunu mun parhaaseen kaveriin vaikka mä oon parisuhteessa, enkä tiiä miten erota ja oon ihan sekasin! Mä en voi "vaan" kertoa! Ei se toimi niin! Tuskailin.

-laita saralle nyt viestii et sun pitää nähä sitä. Pyydät sen tänne ja sanot et haluut erota. Ei sun tarvii sanoo et oot homo tai mitään. Aleksi sanoi.

-niin kait.. vastasin.

Mietin jonkin aikaa laittaisinko viestiä, mutta lopulta päätin tehdä sen. Sara vastasi melkein heti eikä mennyt kauaa kunnes hän oli ovellani.

-moi. Sanoin avattuani oven hänelle.

-moikka kulta! Tuo vastasi ylipirteästi.

-mennään keittiöön, niinku sanoin, mun täytyy puhua.

Tiesin varsin hyvin että Aleksi kuuntelisi meitä yläkerrasta.

Istuimme nyt vastakkain Saran kanssa. Nyt mun täytyis vaan sanoa se.

-Mä oon tosi pahoillani mut mä eroon susta. Tää ei enää tunnu musta oikeelta. Sanoin katsoen Saraa silmiin.

Tuon ilme muuttui hetkessä vihaiseksi. Hetkinen..??

Sara nosti kätensä ja läppäisi minua suoraan poskeen. Eihän tuo nyt ollut sama kuin kunnon lyönti mut sattui toikin.

-Saatanan kusipää! Sä pilasit kaiken! Täs menee mun maine kuumimman pojan tyttöystävänä!! Emmä sua koskaan rakastanu! Mä vaan hyödyin susta! Sara ivasi raivon vallassa.

Sitten hän lähti ovet paukkuen ulos talosta. Lysähdin lattialle. Nojasin seinää vasten ja koukistin jalkani. Laskin pääni ja kädet polville. Tuijotin lattiaa kyyneleet silmissä. Saran sanat kaikuivat päässäni. Hän ei koskaan edes rakastanut minua.

Aleksi kiiruhti rappuset alas. Tunsin kuinka hän istui viereeni ja otti minut haliinsa. Itkin aleksin olkapäätä vasten.

-Se ei koskaan ees tykänny musta. Se vaan hyväkskäytti. Kuiskasin hiljaa.

-mmh.. Mut sen on ohi nyt. Se ei voi enää hyväkskäyttää sua. Aleksi lohdutti halaten.

Ehkä niin.

_________________

Semmone.

But boys don't cry?Where stories live. Discover now