Mä havahduin keittiöstä kantautuvaan kolinaan ja sillä samaisella sekunnilla tajusin juuri nukahtaneeni. Siitä mulla ei ollut hajuakaan et olinko mä nukkunut viisi minuuttia vai jopa tunnin. Sen mä tajusin kaikesta huolimatta ettei mun vierelle nukahtanut Joonas ollut siinä enää. Kaikesta päätellen se touhusi keittiössä jotain omiaan.
Nousin peittojen seasta istumaan ja ihmettelin hetken verran ympäröivää maailmaa. Kaikki näytti samalta kuin ennenkin. Yhtä harmaata ja ankeaa. Vaikka mä tajusin sen sanomattakin et mun olis kuulunut olla iloinen kaikesta siitä mitä oli tapahtunut. Odottaa innolla sitä mitä oli tulossa... jokin minussa oli oltava vialla kun mä en osannut niin tehdä.
Viskasin peitot syrjään ja nousin silmiäni siristellen seisomaan. Nappasin yöpöydälle laskemani puhelimen mukaan ja vilkaisin kelloa. Viittä yli kahdeksan... samalla sekunnilla mun teki mieli heittää puhelin seinään kun mä näin loppumattoman janan ilmoituksia. Instagram tulvi uusia seuraajia, viestipyyntöjä ja merkintöjä muiden julkaisuihin.. kai tässä vähemmälläkin pää hajosi?!
Raahauduin keittiöön Joonaksen luo ja katsoin sitä kulmiani kurtistaen. Se touhusi lieden äärellä paistinlasta kädessään. Sillä oli pelkät boxerit jalassa... eikö tuo ollut jo vähän vaarallista?
"Yrität sä tarkotuksella haalia palovammoja?" kysyin hiippaillen kahvinkeittimen luo.
Joonas oli keittänyt pannullisen kahvia mikä sopi minun aamuuni enemmän kuin hyvin. Se kääntyi mun suuntaan ja hymyili lempeästi. Mitä mä olin tehnyt ansaitakseni tuollaisen ihmisen elämääni...
"Huomenta! Sä sait sentään nukuttuu!" se hihkaisi tyytyväisenä.
Niin kai. Siitä mulla ei ollut mitään käsitystä et kuinka kauan mutta kaikesta päätellen ainakin hetken verran. Olihan se aina eteenpäin. Mutta ei unilääkkeiden tarkoitus ollut saada ihmistä nukkumaan vain pientä hetkeä. Kyllä mun kokemukseni mukaan niillä olis pitänyt olla vähän parempi vaikutus. Ehkä mä olin sitten niin vaikea tapaus et siinä vain kesti tavallista kauemmin. Milloin musta oli tullut näin optimistinen?
"Joo, hetken verran kai" tokaisin kaataen itselleni kahvia.
Joonas hymyili ja laittoi pöydälle eksyneen alustan päälle lautasellisen paistettuja kananmunia. Mä katsoin sitä hämilläni kun en muutakaan voinut. Mistä lähin se oli harrastanut ruuanlaittoa?
"Oot sä kipee?" kysyin hämmentyneenä.
Tuo vain naurahti päätään pudistellen ja nappasi kaapista kaksi kappaletta pienempiä lautasia ja alalaatikosta ruokailuvälineet. Se laittoi ne pöydälle meidän paikoille ja siirtyi etsimään vielä kahvimukia itselleen.
"Istu. Aamupala on katettu" se sanoi.
Mä olin edelleen lähes järkyttynyt sen toiminnasta. Ei todellakaan ollut Joonaksen tapaista tehdä mitään tuollaista. Sitä paitsi mistä se oli saanut edes kasaan aineksia niin paljon että lopputulema oli tuo? Eihän mun kaapissani ollut kuin kahvia ja energiajuomia...
"Mistä sä oot löytäny aineksia tähän kaikkeen?" kysyin istuessani omalle paikalleni.
Joonas vetäisi jääkaapin ovesta maitopurkin ja viereiseltä hyllyltä voirasvan. Se oli näemmä paahtanut myös leipiä ja löytänyt jostain juustoa ja tuorekurkkua.
"Mä kävin eilen kaupassa, muistatko?" se tokaisi ja asetteli kaapista ottamansa tuotteet pöydälle.
Sitten se istui mua vastapäätä ja näytti kovasti odottavan jotain. Mitä se halusi mun tekevän? Kiittää? Mun käsitykseni mukaan niin piti tehdä vasta kun oli syöty... ruokarukous kenties? Ei minun kattoni alla.
"Ota nyt ennen kun jäähtyy" se komensi.
Mä olin saanut silmäni auki vasta viisi minuuttia sitten ja nyt mä yritin vielä kovasti prosessoida sitä mitä minun keittiössäni oli tapahtunut. Anna nyt hetki aikaa tajuta...
"Onks sulla joku taka-ajatus tässä?" kysyin epäluuloisena.
En kai mä toisen hyvää ajatusta olis halunnut epäillä mutta saanen muistuttaa että kyse oli Joonas Porkosta.. ihmisestä jonka aivotuksista ei voinut milloinkaan tietää varmaksi. Ihmisestä jonka kohdalla kaikki oli mahdollista.
"Joo. Yritän lihottaa sut" se tokaisi.
Tuon mä olisin voinut hyvin uskoakin. Eikä siitä totta puhuen mun kohdalla mitään haittaa olisi ollutkaan. Tällä menolla se paino lähti kuitenkin ihan päinvastaiseen suuntaan.
"Syö nyt senkin pässi äläkä kysele tyhmiä" tuo murahti.
Nappasin kiltisti pöydälle laitetulla haarukalla lautaselta muutaman kananmunan omalle lautaselleni ja vierestä yhden paahtoleivän. Voitelin sen ja laitoin juustoa ja muutaman siivun kurkkua päälle. Vilkaisin Joonasta joka hymyili tyytyväisenä. Ota nyt siitäkin selvä...
***
Nyt on graindattu ku ollaan saikul taas :)
JE LEEST
Only Mistakes
Fanfictie"Se yö oli virhe jota ei koskaan pitänyt tapahtua" UMK, euroviisut, Joel ja Joonas sekä känniyö tai vahingossa kaksi... Joel ei suostu hyväksymään yhä kasvavia tunteitaan parasta ystäväänsä kohtaan eikä yksi toisensa perään yhdessä vietetty yö auta...
