VENTOSYNKÄN VARTIJA

luku 3

"Titta!? TITTA?!" Aivan huusi. Hän oletti, että Titta oli pudonnut koloon jonkun olennon toimesta. 

Hän juoksi kotinsa rappukäytävään. 

Samaan aikaan Titta rimpuili ison, koppakuoriaista muistuttavan olennon kanssa. Olennosta kuului kirkumista muistuttava ääni. Kun Titta katsoi sitä tarkemmin, se oli kuin omituinen ihmisen naama, jolla oli omituinen vartalo. Sillä oli lähes valkoiset silmät ja terävät hampaat. Hyih, Titta ajatteli.

 "PÄÄSTÄ MINUT!!! APUA! NIILO! AIVAN! ÄITI...." hän huusi.

 Sillä välin toisaalla...

"Mutta äiti, isä! Titta tarvitsee mun apua!" Aivan vinkui. "Ei on ei. Myöhästyit jo kotiintuloajastasi," äiti sanoi. "Mutta suuri olento toisesta ulottuvuudesta yrittää päästä Titan ikkunasta sisään ja syödä hänet!" Aivan intti.

 "Tuota ei usko Erkkikään. Mene nyt huoneeseesi ja kirjoita vaikka tarina," isä käski.

 "Ookoo", Aivan tuhahti ja marssi yläkertaan. 

Mutta oman huoneensa sijasta hän meni isosiskonsa Kiiran huoneen ovelle. Hän koputti oveen ja odotti. 

"Sisään saasta," kuului oven takaa. Aivan pyöritti silmiään ja astui sisään. "Äähh! Valoa! Sulje ovi senkin-" Kiira uikutti.

 Huoneen seinät olivat peitettyinä mustin kankain. Huonetta valaisi ainoastaan pari kynttilää. "Istu alas,"

 Kiira käski. Huoneessa oli kapea sänky ja suuri puinen hylly täynnä kaikkea roinaa. Kiira istui pöydän takana

. Pöytä oli peitetty mustalla pöytäliinalla, ja sen molemmin puolin oli tuoli. Aivan oli satavarma, että Kiira nukkui kädet ristissä rinnan päällä kuin vampyyri.

"Kiira, mä-" Aivan aloitti. "Stop! Älä kutsu minua enää Kiiraksi. Olen nykyään ankara, voimakas, viisas ja mahtava Velho Venus!" Venus keskeytti.

 "Olit mikä olit, mä tarviin sun apua." Aivan kertoi. 

"Ahaa. Ahaa. Kyllä, missä?" Venus kysyi. "Hyvä ja rakas ystäväni Titta on joutunut-" Aivan aloitti. "Takapihan tunneliin. Siihen minulla on suuri kuolinlista. Tai ainakin katoamis. Voih..." Venus hymähti.

 "Sisko. Ei. Miten Titta pääsee pois sieltä?" Aivan kysyi. "Kuule. Tiedät sen runon. Siinä kerrotaan ettei poispääsyä ole." hän jatkoi.

 "Veli rakas. Kai tiedät, että Violetti Velho on kirjoittanut sen?" Venus sanoi, kuin asia olisi ollut ilmiselvä. "No en. Kuka Violetti Velho edes on?" Aivan kysyi epäluuloisesti.

 "Ventosynkän johtaja." Venus tiesi. "Minkä?" Aivan kysyi. "Ventosynkkä. Purpar-kansan nimitys Takapihan tunnelille." Venus kertoi. "Okei. Tuo kuulostaa joltain sadulta, mutta uskon." Aivan mutisi

"Jos haluat päästä pois Ventosynkästä, sinun on päästävä Violetti Velhon puheille. Hän on arvokas velho." Venus kertoi.