Disney Magic Kingdom

Luku 4: Keksitty

Amelia oli ollut hiljaa koko kävelymatkan ajan. Se, mitä susi oli sanonut, huolestutti häntä. Onko se totta? Vanha? Unohdettu? Mutta Disney-tarinat ovat aina olleet hänen suosikkejaan. Toki, sarjat ja elokuvat ovat muuttuneet, mutta se ei tarkoita, että ne olisi kokonaan unohdettu. Eikö?

Sitten he kaikki pysähtyivät linnan alla olevalle kalliolle.

"Meidän pitää kiivetä tässä kohtaa." Wilhelmiina sanoi. "Pienet isojen päälle."

"No, se on selvää." Sebastian sanoi.

"Okei, minä otan hiiret, ravun ja Topin. Pikku Jussi, sinä otat Amelian" Wilhelmiina sanoi.

"Hei, miten voit ...?"

"...Tietää että nimesi on Amelia. Eikö se ole selvää? Olen sinun hahmosi." Wilhelmiina sanoi. Kaikki katsoivat häntä yllättyneenä.

"O-Oletko ..."

"Keksitty?" Sebastian kysyi.

"Ettekö kaikki ole?" Amelia sanoi.

"Emme sitä tarkoita." Dawson selitti. "Meille 'Keksitty' on hahmo, joka on keksitty meidän tarinoista tai lisätty tarinaamme."

"Ai, tarkoitatko kuin omat hahmot ja muut fanien teokset?" Amelia kysyi.

"Niin, sen voi niinkin sanoa." Pikku Jussi sanoi.

"Joten hän on sinun Keksitty?" Topi kysyi osoittaen Wilhelmiinaa.

"On epäkohteliasta osoittaa." Wilhelmiina muistutti ja laski Topin käden alas.

"Noh. Kun olin pieni, leikin isosiskoni kanssa paljon erilaisia ​​seikkailuja sinusta ja muista Disney-hahmoista. Ajan kuluessa, kun emme enää leikkineet, aloimme keksiä omia hahmoja ja erilaisia ​​seikkailuja."

"Joten sinä yhä pidät meistä?" Olivia kysyi.

"No joo." Amelia vastasi. Saatuaan tiedon tästä Olivia halasi häntä. Tai pikemminkin halasi hänen kasvojaan.

"Meillä on vielä toivoa" Sebastian sanoi vetisten silmiään.

"Mennäänkö?" Wilhelmiina muistutti heitä.

Pian Wilhelmiina kiipesi Topin, Dawsonin, Olivia ja Sebastianin kanssa kun taas pikku Jussi kiipesi Amelia hänen selässään.

"Mistä tarinasta sinut on keksitty?" Topi kysyi Wilhelmiinalta.

"Mitäs luulet? Eikö nimeni ole selkeä vihje? Onko nimi Scarlet tuttu?"

"Will Scarlet ..." Topi yritti ajatella. Kyllä, Disney-hahmot olivat tietoisia tarinoista, joista heidät on luotu ja mitä ne sisälsivät. Will Scarlet, eli Puna-Will oli yksi alkuperäisen Robin Hoodin iloisista veikoista, joten ... "Oletko meidän tarinasta?"

"Mikä sinulla siinä kesti?" Wilhelmiina sanoi iloisesti tarkoittaen, että vastaus oli oikea. Topi oli niin onnellinen ja alkoi kysyä häneltä kaikenlaisia ​​asioita.

"Voi pojat..." Sebastian valitti useista kysymyksistä. Olivia ja Dawson vain hymyilevät. Oli hienoa nähdä nuori pupu onnellisena ottaen huomioon heidän nykyinen tilanne.

Pian he olivat kiivenneet tarpeeksi ja olivat lähellä linnan sisäänkäyntiä.

"Joten oletko ryhmässämme?" Pikku Jussi kysyi yrittäessään päästä sillan toiselle puolelle.

"Ai olenko? Kuka muu kokkaa tai korjaa vaatteenne?" Wilhelmiina kysyi auttaessaan häntä. "Ja kukaan ei voi epäillä neitoa keskellä tietä."

"Ah, ennustaja keikka prinssi Juhanalle." Pikku Jussi muistelee.

"Olisin pukeutunut pieneksi vanhaksi mieheksi. Kukaan ei epäilisi heitä heikolla lanteilla." Wilhelmiina sanoi.

"Joo. On mukava kuulla asioita, mutta eikö pitäisi mennä linnaan?" Sebastian muisteli

"Sanoit, että he eivät päässeet linnaan" Amelia muisti.

Juuri sitten he kuulivat outoja ääniä. Aivan kuin ulvontaa tai jonkinlaisen eläimen kutsuhuuto.

"Asia on niin, että he eivät pääse linnan portista sisälle. Ja me olemme edelleen porttien ulkopuolella." Dawson korjasi.

Sitten ryhmä mustia ratsastajia tuli sillan toiselta puolelta kohti heitä. Pikku Jussi ja Wilhelmiina menivät toisten edelle suojelemaan muita. Topi halusi auttaa, mutta Amelia veti hänet takaisin.

Jotkut mustista olennoista laskeutuivat alas ratsuiltaan ja alkoivat lähestyä heitä jaloin. Wilhelmiina otti nuolen, jonka hän oli valmis tähtäämään.

"Mikä on suunnitelma?" Pikku Jussi kysyi.

"Valitettavasti en ole niin fiksu kuin Robin. Minulla on myös vain pari kolme nuolta jäljellä." Wilhelmiina myönsi. Se oli muuten totta, koska hän käytti suurimman osan nuolista kiipeämiseen.

"No, Robin yleensä keksii jotain tilanteen mukaan ja joskus pelottaa meidät samalla hengiltä." Pikku Jussi sanoi.

"Linnan tyhjennys keikka?" Wilhelmiina arvasi.

"Niin. Silloin hän keksi jotain ja pelästyimme oikein kunnolla." Pikku Jussi muisteli.

"Joskus sinun on tiedettävä kuinka pelästyttää ystäväsi, jotta voit huijata vihollisesi" Wilhelmiina selitti.

"Voitteko jättää keskustelun ja keskittyä?" Sebastian muistutti hätäisenä.

"Tarvitsemme suunnitelman! Onko jollain teistä ehdotuksia?" Wilhelmiina myönsi ääneen.

"Jos vain voisimme tietää heidän heikkoutensa, sen pitäisi auttaa" Amelia sanoi.

"Kuinka me sen löydämme?" Topi kysyi.

Juuri silloin jokin lensi heidän takaa suoraan mustia olentoja päin. Kun se osui yhteen heistä, se syttyi tuleen ja päästi verta hyytävän huudon ikään kuin se olisi kuolemassa. Toiset vetäytyivät kaveristaan, jottei hekään palaisi. Palava olento jatkoi huutamista, kunnes hän oli muuttunut tuhkaksi.

"Mitä ...?" Wilhelmiina yritti sanoa ja katsoi taaksepäin ja muut tekivät saman. Porttien takana seisoi pieni hiirityttö, hiukset sidottuina nutturaan, purpura viktorian ajan puku ja lyhty kädessä.

"Sytytä nuolet! He eivät voi sietää tulta" hän sanoi ja heitti lyhdyn mustia olentoja kohti. Seuraava otus, johon se osui, alkoi palaa ja alkoi myös huutaa tuskasta.

Amelia tiesi mitä tehdä. Hän otti soihdun joka oli lähellä porttia ja antoi sen Wilhelmiinalle. Sillä välin, kun Wilhelmiina valmisteli nuolet, pikku Jussi alkoi mätkiä kaikkia, jotka yrittivät päästä niiden lähelle, sillä välin kun Dawson, Olivia, Sebastian ja Topi menivät portista läpi.

Saatuaan nuolet valmiiksi, Wilhelmiina alkoi ampua tulisia nuolia niin että kaksi tai useampi olennoista sai osuman. Kun liekit jatkoivat roihumista, Amelia, Pikku Jussi ja Wilhelmiina menivät portista läpi ja hiirityttö, joka auttoi heitä, hyppäsi heidän mukaan.

Kun tuli alkoi hiipua, oli jäljellä vain kasa tuhkaa. Silver onnistui pääsemään ansasta ja näki tuloksen. Hän murisi tyytymättömyydestä ja lähti. Tämä ei tule miellyttämään mestaria.