Rakkautta Ja Piikkilankaa // BC One Shots (1) (Jiko & Oleksi) [VALMIS] ✔️

Edelleen täällä! (4/4) [Jiko]

Niko:

Leikkaus lähesty ja Joonas hermoili kokoajan enemmän. Päätettiin että istutaan iltaa meillä ja koitetaan miettiä muuta.

"Mä niin voitan sut!" Olli naljaili kun kisas Joelia vastaan
"Älä yritä, tosta noin.." Joel jatkoi
"No haista paska.." Olli önähti

Joonas nukku sikeesti mun halissa sohvalla, ei edes meteli herättäny sitä. Aleksi ja Tommi koitti pysyä kärryillä kuka johtaa.

"Niko, kiitti että oot siinä.." kuului
"Nyt ja aina, mä en lähe mihinkään.." kuiskasin
"Entä jos jotaki menee pieleen?" Joonas kysyi
"Ei mee, me ei anneta mitään tapahtua.." Aleksi sanoi ja istu lattialle

Muutkin kuuli mistä juteltiin ja peli loppu kun seinään, kohta Aleksi oli Ollin halissa, Joel ja Tommi toisella sohvalla.

"Jos joku menee pieleen, niin sit menee.. Me autetaan sut sitte sen yli.." Olli sanoi
"Ihan varmasti.." Joel sanoi
"Ihan ok että hermoilet, mut luota lääkäreihin.. Ei ne oo turhaan itteensä vuosia opiskellu.." Tommi sanoi

"Kiitti että ootte tässä.." Joonas sanoi
"Miks ei oltas? Ollaan perhettä, jos joku tarvii apua, sitä se myös saa.." Aleksi sanoi
"Perhe ja kaverit on aina ykkönen.." Olli sanoi
"Se siitä, tää nukahti uudestaan.." sanoin
"Eli me lähetään, tärkee päivä tulossa.." Tommi sanoi
"Kiitti kundit.." sanoin

Niin kämppä hiljeni ja jäin kaksin Joonaksen kanssa, kannoin sen makkariin ja annoin pusun, sen jälkeen peittelin tuon ja vaan tuijotin.

Joonas:

Oli leikkauspäivän aamu, en osannu enää nukkua joten selasin somea ja tein jonkun päivityksen ihan muuten vaan, paljastamatta mitään. Kuva oli joku alkuvuoden promo jossa mulla oli vielä hiukset.

Välittömästi alko kommetti/tykkäys tulva, jossain kohtaa myös Niko ja muut kävi tykkäämässä.

"Sit pitäs lähtee.." Niko sanoi
"Oota, käyn kusella.." sanoin
"Monesko kerta jo.." kuulin Nikon naurun

Suljin kotioven ja otin Nikoa kädestä ja mentiin hissiin. Oli piinaavan hiljasta, niin autossa kun siinä kohtaa kun oltiin sairaalan pihassa.

Vielä kerran katoin viestit, jokainen rakas velikulta oli laittanu vielä viestin, nyt se oli menoa.

Ilmottauduin ja meidät ohjattiin oikeeseen paikkaan, nopeesti mulla oli sairaala vaatteet päällä ja odotettiin hoitajaa.

"Ota sä mun luuri, ettei tää häviä.." sanoin
"Jep pidän tallessa, hyvin se menee.." Niko sanoi

Vihdoin hoitaja tuli antamaan esilääkkeet ja vaan hetki kun taistelin että pysyn hereillä. Niko silitti mun poskea ja anto pusun.

"Nähdään myöhemmin.." Niko sanoi, ennen kun mut vietiin kohti leikkaussalia.

"Kauniita unia.." joku sanoi ja nukahdin melkein heti

Timeskip, heräämö

Kun jokusen tunnin myöhemmin heräämössä heräsin, tietysti oksensin heti päälleni, kurkkuun koski älyttömästi.

Meni hetki ja hoitajat autto puhdasta päälle, anto lisää kipulääkettä, nukahdin uudestaan.

"Huomenta.." kuului tuttu ääni kun avasin silmät
"Muista että et saa puhua.." ääni toisti, olin vielä ihan pihalla, tuon kuitenkin muistin.

Taisin olla viikon sairaalassa ja hiljalleen mun olo kohentu. Olin laihtunut, sairas ja väsynyt kitarasankari, kyllä tästä vielä noustaan.

Niko:

Kun sain Joonaksen kotiin se nukku alkuun paljon, ihan hyvä vaan. Aluks sen oli vaikee olla hiljaa, lopulta löydettiin koodikieli mitä käytettiin.

Myös muilla oli omat juttunsa mitä käyttää, tai sit mä tulkkasin.

Joonas nukku yllättävän paljon, mikä oli hyvä. Muut kävi aika usein meillä ja koitti olla niin ettei Joonas puhu.

Mitään kovin kiinteätä en antanu sen syödä, jääkaapissa oli kylmää pirtelöä ja lastenruokaa, kyllä Joonas oli piltti kuurilla koska nieleminen tuotti ongelmia alkuun.

"Mikä maku? Ainii sä et voi puhua" sanoin, välillä oli pakko vähän kiusata
"Joojoo sori, käyks tää?" kysyin ja näytin purkkia, Joonas tyyty vaan nyökkäämään kevyesti.

Hiljalleen syöminen alko onnistua, varovasti Joonas myös alko käyttää ääntä, pari sanaa siellä täällä. Silti kuitenkin mahdollisimman vähän, ettei leikkaushaavaa ota nokkiinsa.

Kahden viikon kohdalla käytiin tarkistaa leikkaushaavaa ja saatin vähän lisää ohjeita. Parin viikon päästä uudet kuvat ja viimesen tarkistus ennen mahdollisesti viimesiä hoitoja.

Jos kaikki oli hyvin, kontrolli olis joskus syksyllä.

Joonas:

Aloin vihdoin voida paremmin leikkauksen jälkeen, ehkä olin edelleen väsyny ja vähän äkkipikanen asioiden suhteen.

Vihdoin olin päässy myös ulos kotoa kunnolla ja treenikselle hetkeen. Mun oli vielä pakko ottaa iisisti, iso operaatio takana.

Olin ollu ihan liian kauan hiljaa, mun oli pakko heittää jotain tyhmää ja päästä porukkaan kiinni.

"Pimpelipompeli.." heitin ilmoille
"Sä puhuit!" Joel sanoi
"Eiköhän kolme viikkoo riitä!" Tommi sanoi
"Ois toi saanu puhua, mut halus sit olla hiljaa.." Niko sanoi
"Eiks se kotonakaa mitään?" Olli kysyi
"Sillee varovasti.." Niko sanoi

"Luojan kiitos, hiljaset viikot ohi.." naurahdin
"On tota sun mölyä kaivattukki.." Aleksi sanoi
"No kiitti vaan.." sanoin ja muka mökötin
"Ollu iiiihan liian hiljasta.." Aleksi jatkoi
"Joojoo.." naurahdin, ehkä vähän tuntu kurkussa mutta ei niin pahalle mitä se oli ennen diagnoosia ja sen jälkeen.

Ei meillä ollu suunnitelmia, koska kaikki oli stopattu kun mun sairaus tuli ilmi, ehkä pikkuhiljaa vois kehitellä jotakin.

"Onks toiveita leffasta?" Olli kysyi kun se laitto valkokangasta paikoilleen
"Joku ällö söpö.." Aleksi sanoi, just ennen kun Niko oli ehdottamassa, kyllä te tiiätte mikä sieltä ois tullu!
"Okei, sit se on tää.." Olli jatkoi

Tommi tuli poppareiden kanssa keittiöstä, Joel limpparit sylissään heti perässä. Ei menny kauaa kun Olli ja Aleksi loju sylittysten yhdellä säkkituoleista, minä taas Nikon halissa toisella, Tommin ja Joelin tyytyessä sohviin.

Elämä meni eteenpäin, välillä niin että hakkaat päätä seinään ja koitat selvitä jotenkin.

Lopulta mun kuvat ja kokeet näytti puhtailta, eikä missään ollu mitään. Leikkaushaavaa näky aikansa ja haaleni kokoajan, hiukset mulle kasvo reilussa kolmessa kuukaudessa takas niin että voitiin sopia joitain promoja.

Fanit toki saatto ihmetellä tyylimuutosta, mut ei niiden tarvinnu tietää, ehkä huonolla hetkellä oisin voinu kertoo, mutta annoin olla.

Olin edelleen sama Joonas, vaikka olin sairastanu syövän ja siitä selvinny, kaikille tää tieto ei vaan kuulunu.

... ... ...

Taas yks syöpä stoori parin muun jo kirjotetun joukkoon! Älkää kysykö monta näitä on olemassa tai mistä kirjasta niitä löytyy, en edes ite löydä kaikkia!

Molemmat vanhemmat syövälle menettäneenä, pitää välillä puhdistaa mieltä ja purkaa olojaan eikä vaan sulkee niitä pois! Eikä vanhemmat oo suinkaan ainoat, pari muutakin läheistä hävinny syöpätaistelun! </3

940 sanaa!

Sellanen lopetus sitte, ens viikko onki sitte erilainen mikä väkisin hermostuttaa, mut ehkä mä selviin niistä.