Me autetaan sua (1/4) [Oleksi]

112 16 0
                                    

Olli:

Olin saanu puoli vuotta takaperin diagnoosin, joka muutti sillä hetkellä kaiken, ehkä vuoden päästä olisin täysin autettava eikä mikään toimi kunnolla.

Oudot oireet sai hakeutumaan lääkäriin ja tuomio oli aika hurja. Mulla oli nopeesti etenevä hermostosairaus joka lopulta vie multa kaiken, siis ihan kaiken.

Bändi, itsenäisyys, liikuntakyky jossain kohtaa myös puhe.

Olin jo pyörätuolin vanki, jalat oli jo sanonu stopin, tai siis kyllä ne toimi, mutta ei kestäny enää painoa.

Vauhti todellakin pelotti, mutta Aleksi pysy mun rinnalla, jo tässä kohtaa siitä oli tullu mun omaishoitaja.

"Noni, sit siirrytään.." Aleksi sanoi kun istuin sängyn reunalla ja odotin
"Älä satuta ittees.." sanoin kun Aleksi autto mua pyörätuoliin
"Tää on käyty monesti, mä tiiän mitä teen.." Aleksi sanoi
"Emmä sillä, tai siis.." sanoin

Elämä muuttu kovaa tahtia, onneks muut jätkät oli ja pysy, tiukassa tilanteessa Aleksi sai apua niiltä, silti mua sattu nähdä Aleksi tässä tilanteessa ja miten väsyny se välillä oli.

"Mitäs tänne?" Niko kysyi kun koko porukka oli käymässä
"Paskaa.." sanoin
"Aivan varmasti, sut pitää saada ulos.." Joel sanoi
"Ei tämmönen rampa mihinkään yksin pääse.." huokaisin
"No kyllä muuten pääsee, me vittu kannetaan sut, älä siitä huoli.." Joonas sanoi
"Ei teidän tarvii, mä voin ihan hyvin olla kotona.." sanoin
"Kylläpäs, niin pitkään kun sun järki pelaa me todellakin autetaan ja senki jälkeen vielä.." Tommi sanoi
"Ja kukaan ei muka haluu auttaa.." Aleksi sanoi
"Joojoo.." murahdin ja rullasin keittiöön, taisin vähän ottaa nokkiini vaikka jätkät tarkotti vaan hyvää.

Aleksi:

Ollin diagnoosi tuli kaikille järkytyksenä, mutta se miten nopeesti kaikki muuttu, oli outoa ja turhautti.

Bändi jouduttiin laittamaan määrittelemättömälle tauolle, ei Ollista ollu enää soittamaan bassoa tai riehumaan keikoilla.

"Vittu.." mun suusta pääsi kun istuin sohvalle
"Me tiedetään, mut ollaan kaikki yhessä tässä.." Niko sanoi
"Kyllä mä tiiän, mut pelottaa vaan että joku päivä Olli ei enää liiku ite, tai miten nopeesti sekin tulee.." sanoin
"Meillä on aikaa.." Joonas sanoi
"Ei välttämättä, Olli unohtelee jo juttuja ja jalat tuskin kantaa ollenkaan.." sanoin

Kohta keittiöstä kuulu kiroilua, tää ei luvannu hyvää.

"Mitä kävi?" huusin ja juoksin keittöön
"Tein sen taas.." Olli sanoi ja tuijotti mua
"Mä autan.." sanoin ja menin Ollin luokse, ilme millä se katto oli jotenkin avuton ja häpeä paisto silmistä

"Voisko joku auttaa, kävi vahinko.." huusin, kohta Tommi oli siivomassa, muiden ollessa olkkarissa, ei tänne kaikkia tarvita. Itse työnsin Ollin vessaan ja pistin oven lukkoon, ihan kun joku tulis tänne.

"Mä en enää hallihe tätä.." Olli sanoi kun nostin sen erilliselle penkille mikä meillä oli vessassa
"Ei haittaa, ei oikeesti haittaa.." sanoin, kun Ollilla oli puhtaat housut ja tuoli puhdas siirsin tuon takas siihen

"Vahinkoja sattuu.." Joel sanoi
"Ei sattus, jos olisin terve! Eikä tarvii tuijottaa.." Olli murahti, ei kukaan tahallaan tuijota

"Ale, laitetaan viestiä siitä yhestä.." Niko sanoi
"Jep, sovitaan aikataulua.." sanoin
"Mitä teillä on mielessä?" Olli kysyi
"Miten niin? Yks mun sooloon liittyvä juttu.." sanoin, totuus oli toinen
"Valehtelet, mut olkoon.." Olli sanoi, Joonas oli tässä välissä auttanu Ollin sohvalle, kaikki halus auttaa mua.

Olinhan mä aika kovilla, kaiken tän keskellä ja arvostin todella apua, sillon kun sitä oli saatavilla.

Asiasta kukkaan ja keppiin, haluttiin järjestää Ollille pieni rauhallinen illanvietto omalla porukalla, ehkä niitä viimesiä ennen kun kaikki muuttu lopullisesti.

Timeskip viikko

"Mihi te mua roudaatte?" Olli kyseli kun käveltiin ulkona, Tommi ois voinu tulla hakemaan, mutta haluttiin kävellä
"Näät kohta.." Joonas sanoi, Ollia työntäen
"Ale?" Olli jatkoi kyselyä
"Näät kohta.." sanoin

"Sit ollaan perillä, jätkät saa tulla auttaa!" Joonas huusi, kohta Niko, Joel ja Tommi ilmesty ja otti Ollin kantoon, tai siis nosti terassille
"Um, mitä vittua? Missä vaiheessa te tämmösen?" Olli kysyi
"Yllätyys.." sanoin
"Vittu oikeesti? Kiitti.." Olli sanoi

Oltiin vuokrattu saunamökki läheltä merenrantaa, jossa oli helppo liikkua, oli paljua, grilliä ja vaikka mitä.

"Kiitti oikeesti, mä en unoha tätä ikinä.." Olli sanoi, vaan kun unohdat, mutta nyt pidetään kiva ilta.

Ilta oli paljonkin normaalista poikkeava, mutta Olli nautti. Kaikki nautti, myös se miten Olli sai apua merkkas mulle.

"Väsyttää.." Olli kuiskas mulle
"Sä haluut kotiin?" kysyin
"En, mut väsyttää ja selkää särkee.." Olli sanoi
"Tota, me lähetään Ollin kaa.. Jos autatte toho alas.." sanoin
"Mä voin lähtee heittää.." Tommi sanoi
"Ei tarvi, me mennään parin tutun reitin kautta.." sanoin

"Me nähään huomenna.." sanoin vielä kun lähdettiin kotia kohti, hyvä ettei Olli nukahtanu matkalla.
"Kiitti muru.." Olli sanoi ennen kun nukahti tyytyväisenä sänkyyn, kun päästiin kotiin.

Istuin hiljaa sängyssä valmiina nukkumaan, silti mun ajatus juoksi jo tulevassa, kuinka kauan vielä?

... ... ...

Idea oli alunperin ihan toinen, mutta se lähti muuttumaan kirjottaessa!

737 sanaa!

En normaalisti julkase tälleen missä on paljon keskeneräisiä, tai mitkä sotkee mun julkasu järjestyksen. Mut tää on kutkutellu jo pidempään julkasua, joten miks ei! (tää löytää kyllä paikkansa!)

Tää on kirjotettu ehkä kaks viikkoo ennen Noksua, sillon kun ajatus vielä kulki! :D

Julkasen nyt nää neljä lukua ja katotaan mitä sit tän jälkeen, saattaa olla kirja, koska iski joku kirjotus vimma, mutta sen näkee sit! <3

Rakkautta Ja Piikkilankaa // BC One Shots (1) (Jiko & Oleksi)Onde histórias criam vida. Descubra agora