Mä tarvitsen sua

13. Tyhjyys

Aleksin näkökulma:
Pääsin hetki sitten mun kaverin Santun luo. Santun pihalla onki jo myös Henkan ja Taavin autot. Meillä oli poikien kaa tarkotus pitää hauskaa, et pelataan yhes jotai ja juua parit bisset.

"Mitä mies?" Santtu tulee ovelle vastaa.
Naurahan ja hymyilen ku nään mitä tuo äijä on tehny sen tukalle.
"Siis mitä hittoo, äijä on vetänyt siilin?!" Nauran ja otan kengät pois.
"No älä vaa! Tää nyt oli vaa tämmönen extemporee juttu." Santtu naurahtaa.
Taavi ja Henkkaki tulee ovelle moikkaa.
Molemmat tekee kopot mun kaa ja nii me mennään koko sakki Santun olkkariin.

Aletaan pelaa yhdessä codia. Mut yhtäkkiä mun puhelin soi.
Muut kattoo mua ihmeissään.
"Tää on tuntematon numero." Sanon ku otan puhelimen käteeni.
"No vastaa, se voi olla kuka vaa." Taavi sanoo.
"No juu." Sanon ja vastaan.

"Aleksi Saari puhelimessa."
"Hei. Ootko sattumoisin Emma Saarelle jotain sukua?" Ystävällisen naisen ääni kysyy.
"No siis joo, se on mun sisko. Onks jotain käyny?" Kysyn, paniikin kasvaessa mun sisällä.
Nainen huokaisee syvään puhelun toisessa päässä.

"Teidän vanhemmat ei vastanneet puhelimeen, joten päätimme soittaa sinulle. Valitettavasti on käynyt niin, että siskosi on joutunut sairaalaan. Ilmeisesti Emma oli jäänyt auton alle. Tällä hetkellä Emman vointi on suhteellisen hyvä, paitsi että epäilemme hänen vaipuneen koomaan, pahan iskun pään alueelle tulemisen takia." Nainen sanoo linjan toisessa päässä.

Mulla lyö tyhjää. Tuijotan lattiaa epäillen.
"M-mutta... Ei se voi olla mahollista." Mumisen ja yritän miettiä että miten ihmeessä se on mahollista?
"Ymmärrän sun järkytyksen täysin. Tää varmasti tuli puskista. " Nainen sanoo, kuulostaen ymmärtäväiseltä ja jotenki jopa... lohduttavalta?
"Saanko tulla sinne? Kattomaan Emmaa?" Kysyn.
"Tottakai. Aulassa joku neuvoo sinut oikeaan huoneeseen." Nainen sanoo.
"Joo, kiitos." Sanon ja katkasen puhelun.

"Hei, onks kaikki ihan jees?" Mun paras kaveri Santtu kysyy.
"Ei... Emma on sairaalassa. Ja ne epäilee sen vaipuneen koomaan." Sanon ja tuijotan edelleen lattiaan.
"Siis mitä?!" Santtu sanoo.
Nostan pääni ylös ja huomaan poikienkin olevan huolissaan.
"Niih. Mun pitää mennä sinne."
"Joo, tottakai. Soita jos tarviit henkistä tukea nii me tullaa." Taavi nyökkää.
"Joo, me ollaa tääl kyl ja tuetaan sua." Henkka nyökkää.
"Kiitti." Nyökkään.

Nousen ylös sohvalta ja kävelen eteiseen.
Santtu saattelee mut.
Santtu halaa mua nopsaa.
"Tsemppiä veli."
"Kiitos." Sanon ja nyökkään.

Saavun mun autolla sairaalan pihalle.
Nousen ylös autosta ja lukitsen oven.
Ryntään sisälle ja sanon.
"Mun pitää nähä mun sisko. Emma Saari. Oon Aleksi Saari."
"Joo, hetki pieni, katon missä huoneessa hän on." Sairaanhoitaja sanoo ja alkaa näpytteleen tietokonettaan.

"Seuraa mua." Sairaanhoitaja sanoo ja lähtee kävelemään.
Seuraan tottakai ja hetken pääst ollaanki ilmeisesti Emman huoneen oven takana.
"Siskosi on mitä luultavimmin koomassa. Kyseinen auton kuski ei saanut mitään pahempia vammoja. Kuski ei ollut päihtynyt ja ilmeisesti tapahtuma-aikana oli satanut rankasti vettä joka hankaloitti ajoa ja heikensi tielle näkyvyyttä. Emma sai kovan osuman takaraivoon ja muunkin pään alueelle, jonka vuoksi hänen kehonsa mitä luultavammin on vaipunut koomaan eikä reagoi. Myös hänellä oli sääriluussa murtuma, joka oli tullut mitä todennäköisimmin siitä, että jalka olisi jäänyt renkaan alle."

Nyökkään ja kelaan hetken aikaa tietoa päässä.
Sitten uskallan kysyä.
"Kuinka kauan Emma saattaa olla koomassa? Onko minkäänlaista arviota?"
Sairaanhoitaja miettii hetken.
"Sitä on vaikeeta arvioida. Se on nimittäin aika yksilöllistä. Jos hyvin käy, voi olla että hän herää jo muutamassa tunnissa. Kuitenkin pahimmillaan kooma voi kestää kuukaudesta pariin vuoteen."
Voihan vittu... 
Ainoa ajatus mikä on mun pääs.
Nyökkään hoitajalle ja se avaa mulle oven Emman huoneeseen.