Rauniokaupungin roviot

26. luku

♦

Euripideksen sanoin:

"Joskus loppuu kurjuuskin.

Ei ole tuulta, joka jaksaisi aina myrskytä."

Milloin?

Milloin tämä kaikki siis päättyy?

Ja miten?

Vai loppuuko kurjuus siihen, kun viimeisen kerran suljen silmäni?

♦

Pysähdymme.

"Jatketaan tästä jalkaisin", Aaron sanoo. "Jos saisimme jonkinlaisen yllätysmomentin."

Saavumme ruskean kolmikerroksisen tiilirakennuksen pihaan. Missään ei näy ketään, mutta se ei ole yllätys. Pidän aseen koholla, valmiina ampumaan. En anna Evelynin yllättää meitä.

"Mennään sisälle", sanon, kun ikkunoissa ei näy mitään.

Ovi on auki, mikä on äärimmäisen hälyttävää. Odottaako Evelyn saapumistamme? Sillä ei kuitenkaan ole mitään merkitystä, koska meidän on silti astuttava sisään.

Sisällä haisee vanha kuolema. Käytävät ovat autioita ja ilta-aurinko luo varjoja seinille. Tyhjiä odotustiloja, puhtaita pöytiä, kaikuvia käytäviä.

Kuuluu älähdys ja käännyn äkkiä taakseni. Aaron ja Alec mulkoilevat toisiaan.

"Mitä nyt?" ärähdän, olen jännityksestä virittynyt viulun kieli.

"Alec tallasi kantapäälleni, ei muuta", Aaron sanoo. Alec mulkaisee häntä ja katson häntä epäuskoisena. Mikä ihme Alecia vaivaa?

"Koettakaa käyttäytyä", Inka sanoo ja pyöräyttää silmiään minulle.

Kävelemme ensimmäisen kerroksen läpi ja siirrymme toiseen, mutta mitään ei edelleenkään näy tai kuulu.

"Tarkistettaisiinko tämä kerros pareittain?" kysyn, sillä huomaan, että Alecia vaivaa selkeästi jokin. "Koska minusta tuntuu, että Evelyn on ylimmässä kerroksessa."

"Mut-" Inka aloittaa, mutta keskeytän hänet nopesti.

"Jooko? Säästämme aikaa." Ehkä Inka ymmärtää, ehkä ei. Hän kuitenkin nappaa Aaronia kädestä ja Aaron ehtii vain avata suunsa, kun he ovat jo hävinneet nurkan taakse.

"No?" Menen oitis asiaan. Alec mulkaisee minua.

"Mitä?"

"Mitä tämä nyt on?"

"Siis mikä?

"Älä viitsi. Sinähän mökötät."

"No enkä mökötä!" Alec puuskahtaa ja laittaa kätensä puuskaan.

Minun tekee mieli nauraa, sillä Alec juurikin näyttää mököttävältä pikkulapselta, mutta päätän pysyä vakavana.

"Sinä olet tuskin sanonut sanaakaan viimeiseen tuntiin. Et lähtömme jälkeen."

Alec tuijottaa seinää.

"No? Mitä?"

"Ei mitään."

"No voi nyt hyvä luoja sano!" ärähdän ja tulen aivan hänen lähelleen. Alec vilkaisee minua nopeasti ja painaa sitten katseensa alas.

"Mitähän sinä siitä välität."

"Ja miksihän en välittäisi?"

"Sinullahan on Aaron."

En tiedä mitä sanoa. Mitä juuri kuulin? Mitä Alec olettaa?