neljä

477 46 2
                                    

"Hienoa nähdä sinut terveen näköisenä, Louis. Sinun täytyy kertoa kertoa minulle enemmän tilastasi." tohtori Cox - tai, Anne - sanoo. On Louisin ensimmäinen tapaaminen hänen kanssaan, ja tohtori Archambault on juuri lähtenyt maasta.

"Minä luulin-luulin että tohtori Archambault kertoi sinulle siitä." Louis sanoo.

"No, hän kertoi, mutta haluan sinun osuutesi tarinasta."

"Ömm, okei. Joten, en tunne kipua - no, sinä tiesitkin sen jo. Um, joten en tiedä... en tiedä milloin loukkaannun, ja sen takia tulen tänne joka päivä - tiedätkö, tarkistettavaksi. Nähdäkseni olenko loukkaantunut."

"Ei, minä tiedän tuon kaiken Louis. Tarkoitin, miltä se tuntuu, tunteenomaisesti, kun sinulla on tämä? Minkälaisia ovat sisäiset kamppailut?"

"Mielestäni tämä on lääketieteellinen koe, ei mikään terapia sessio. Kiitos." Louis vastaa, suorapuheisesti.

"Oi." Anne sanoo, tappionomaisesti. "Alankin varmaan töihin, sitten."

Tohtori Cox vain tuntuu kaiketi väärältä, tarkastaa hänen tilastot, ja kyselee häneltä monia kysymyksiä mitä hän on tehnyt tänään.

Käy ilmi, että hänellä on vain paperihaava peukalossaan. (Looking For Alaska kirjasta, jos mietit)(Paperihaava ei ole pahin kipu mitä hän on saanut kirjasta, kuitenkaan.) Oi, ja mustelma hänen lanteessaan on muuttunut vaaleaksi keltaisen väriseksi, näyttäen parantumistaan. Tohtori Cox - oikeasti, Louis ei tiedä pitäisikö hänen kutsua häntä 'Anneksi' vai 'tohtori Coxiksi' - sanoo että sen pitäisi olla poissa parin päivän päästä.

Kun Louis poistuu huoneesta hän sai hänen kokeensa ja astuu aulaan, Harry hänen vierellään. Se on ollut näin viimeiset pari päivää. Harry ei vain tiennyt miten jättää Louis yksin.

"Joten, miten se meni?" Harry kysyy.

"Kuulostat ihan äidiltäni." Louis tuhahtaa.

"Minä jokseekin pidän äidistäsi."

"Sinä pitäisit." Louis sanoo, tuuppien Harryn kättä.

He kävelevät ulos klinikan ovista, ja aloittavat matkansa takaisin Harryn talolle. Minuutin jälkeen heidän vain kävelty yhdessä, nauttien kivasta säästä ja sillein, Harry puhuu.

"Joten, milloin aijot kertoa minulle miksi sinun täytyy käydä lääkärillä joka päivä?" hän miettii, pitäen katseensa pois Louisista.

"En aijo. Mikset kysy äidiltäsi?"

"Äitini ei saa kertoa minulle hänen potilaistaan, tiedätkös." Harry vastaa.

He kävelevät hiljaisuudessa hieman pidempään kun Louis miettii miten vastata.

"Miksi sinä välität edes niin paljon?" Louis viimein kysyy kun he saapuvat Harryn talolle.

"En halua että tunnet olosi epävarmaksi sen takia; ettet tunne ettetkö voisi kertoa siitä jollekkin."

Louis ei vastaa.

Kun he viimein pääsevät sisään, Louis menee suoraan keittiöön. Koska Anne ja Harry ovat muuttaneet viime viikolla, Anne on ostanut paljon ruokaa. Ja, parasta on, ettei hän välitä jos Louis syö sitä. Louisin äiti ei yleensä osta hyvää ruokaa, enimmäkseen ruokaa kuten myslipatukoita ja hedelmä välipaloja.

Joten, Louis ottaa pussin Doritosseja ja suuntaa olohuoneeseen, jossa hän löytää Harryn istumassa sohvalla hänen päänsä yli nojan kuin hän olisi yrittänyt katsoa Louisia ylös alaisin - niinkuin hän oli.

"Hei Lou." hän tervehtii. Louis hymyilee hänelle. (No, ehkä sille miten hölmöltä hän näytti istuessaan tuolla lailla.)

"Hei." Louis istuu alas Harryn viereen.

"Minulla on jotain mitä voisimme tehdä."

"Ja se on?"

"Maalata huoneeni." Harry sanoo ilkikurisesti pilkettä silmissään. "Minulla on maali. Oi, ja kerran kun tiedän ettet halua pilata vaatteitasi, voit lainata minun."

Louis ei väitä vastaan, hän tietää että Harry on liian kiltti antaakseen hänen kieltäytyä tarjouksesta.

He siirtyvät sitten yläkertaan, jossa, kuten sanottu, on maalipurkkeja ja siveltimiä lattialla. Harry jättää Louisin hetkeksi yksin kunnes hän tulee takaisin vaatteiden kera mitä Louis voi käyttää. Louis vaihtaa vaatteensa sillä välin kun Harry peittää silmänsä ja hän ei todellakaan kurki.

"Tämä on liian iso minulle." Louis mutristaa kun pitkähihainen paita menee hänen käsiensä ohitse.

Hän yrittää kierittää ne ylös, mutta ne liukuvat suoraan takaisin. Harry vain hymyilee; hän tykkää melkoisesti kun Louis pitää hänen vaatteitaan. (Ja, kenties villapaita tassut ovat hänen heikkoutensa.)

"Okei, joten ajattelin jos sinä alottaisit tuosta seinästä ja minä tästä." Harry sanoo, hänen selkänsä Louisiin päin.

Kun hän kääntyy ympäri antaakseen Louisillr hänen pensselinsä, Louis töhrii maalin sormestaan Harryn nenään. Sitten, hän alkaa nauraa. Harry todella pitää Louisin naurusta, se kuulostaa siltä miten hän ajattelee että kuplat kuulostaisivat jos ne nauraisivat. Hän olettaa että siihen sana 'kupliva' on tarkoitettu.

Vastaukseksi, Harry kiiruhtaa maalipurkin luokse ja laittaa kämmenensä maaliin. "Eikö se ole kylmää?" Harry kysyy kun hän asettaa kämmenensä Louisin poskelle.

"Oi, öh, joo." Louis sanoo, ikäänkuin epävarma pitäisikö sen olla kylmää vai ei. Harry kallistaa päätään hieman vasemmalle ja nostaa kulmakarvan. Kun Louis ei sano mitään muuta, Harry antaa asian olla ja kääntyy valkoista seinää päin jonka hän aikoo muuttaa vihreäksi. Niitynviheräksi, itseasiassa.

He maalaavat jonkin aikaa ennenkuin Louisilla tulee tylsää, joten hän hiipii pahaa-aavistamattoman Harryn luokse ja alkaa kutittamaan hänen kylkiään. Harry pudottaa pensselinsä maahan ja haukkoo henkeään.

"Louis!" hän nauraa kun hän nostaa pensselin. "Sait minut tiputtamaan maalia lattialle!"

"Se ei ole mitään mitä tämä ei voi korjata." Louis sanoo ennenkuin pyyhkäisee maalin lattialta kädellään ja läiskäisee sen Harryn otsaan.

"Tämä vie pitkään." Harry hymyilee kun hän kastaa kätensä maaliin ja huitaisee pieniä vihreitä pisaroita Louisia päin.

Painless // l.s (in Finnish)Where stories live. Discover now