Kuoleman ostanut sielu ||Completed||

Part 11 Matkani paikkaan, jonne en haluaisi

Jes, miten ihanaa on olla kotona taas, rauhassa! Olen siis viimeiset 2 viikkoa ollut kotona klo 24.00-7.00 välisen ajan, siis oikeasti! Olen käynyt vain nukkumassa kotona, ja yöunetkin ovat jääneet tahtomattani alle 7 tuntisiksi viimeisten 2 viikon aikana. Alkoi käymään jo tuskaiseksi tämä päivittäinen meno, ei voi mitään jo viikko on ns. ylibuukattu;) + en ole ollut kuin puolilla viikkojen oppitunneillaxD (Jotain plussaa sentäs)

No kaikki menot eivät tosin ole olleet pakkopullaa, esim. tuksukoulutuksen takia ei tarvinnut kerrata matikan kokeeseen(joka on sattumoisin huomenna) ja sen jälkeen oli illalla klo 19-23 koululla tanssiaiset Jess xD iha paras ilta. ja sit joka aamu herätys noin 6:30 ihanaa(sarkasmi).

Ja nyt seuraavalla viikolla ihanat 3 isoa, ylitsepääsemätöntä koetta, ei aikaa lukea niihin ylimääräisten kaksituntisten tanssiharkkojen jälkeen niin mitkäköhän ovat tunnelmat minulla, joka stressaa ihan liikaa vaikka olisikin lukenut hyvin niihin kokeisiin.

Ja tässä minä kirjoitan koska innostuin 12 tuntisten yö(iltapäivä)unien jälkeen, mutta nyt päästän teidät uuden luvun pariin:)

Siis yksi sana: anteeksi.

--------

Istun keittön pöydän ääressä, katselemassa Eileenin syömistä. Hän pitää kädessään haarukkaa, jolla hän kauhoo makaroonia suuhunsa. Itse olen ehtinyt jo syödä.
On jo ilta, eikä Dickiä ole näkynyt suihkuni jälkeen. Hän on luultavasti taas "töissä".

"Ei ole mikään kiire."

"No onhan. Siwillä on varmaan ihan hirveä nälkä." Eileen jaksaa aina huolehtia kaikesta turhasta.

"Sinun syömisesi on tärkeämpää", sanon huokaisten. En jaksa väitellä asiasta Eileenin kanssa. haluan vain nopeasti yläkertaan meidän huoneeseemme. En voi koskaan tietää milloin Dick taas ilmaantuu ja millä tuulella hän silloin on. Huomenna on meidän ensimmäinen koulupäivämme uudessa koulussa, enkä pidä ajatuksesta joutua sinne selkä ruhjeilla tai pahimmassa tapauksessa suuri mustelma liian näkyvässä paikassa. Humalassa ollessaan Dick unohtaa jopa itsensä asettamat säännöt kuten: ei mustelmia paikkoihin, joista muut voisivat ne nähdä. Tämä taitaa olla yksi tärkeimmistä säännöistä, mutta Dickin eniten rikkoma.

"Valmis!" Säpsähdän tuskin huomattavasti Eileenin yli-innokkaan äänen hakiessa minut syvimmistä mietteistäni. eileenin napattua pari leivän palaa, hän kirmaa jo ovea kohti, minun yrittäessä siivota pöytä hänen jälkiään. Dick ei pidä siivottomuudesta talossaan. Asetan siskoni astiat tiskialtaaseen, ja juoksen hänen peräänsä.

Lintu, Siw, osoittautui hyvin vähäruokaiseksi ja helppohoitoiseksi. Se söi vain puolikkaan leivän, eikä se edes yrittänyt paeta. Jätimme sen rauhaan, ja olemme nyt matkalla itsekin nukkumaan.

Kun tulemme talon nurkalle kuulen kuinka moottori käynnistyy. Näen kuinka auto peruuttaa nopeasti pois pihasta ja lähtee kaahaamaan  tietä pitkin. Voi. Ei.

Eileen äskettäinen iloinen hymy on kadonnut kuin veitsellä leikaten. En haluaisi avata ovea, mutta minun on pakko. Kuten arvasin oven toisella puolella selin meihin seisoo Dick. Hänen kehonkielestään pystyy helposti lukemaan adjektiivin, jota hänen koko olemuksensa nyt huokuu: viha.

"Mene nukkumaan," kuiskaan Eileenin korvaan lähes äänettömästi. Eileen sipsuttaa paljain jaloin portaille niin äänettömästi ja nopeasti kuin vain pystyy. Hän ehtii sinne juuri ajoissa ennen kuin Dick kääntyy. Silloin alkaa huuto. Se pakenee kovenevalla äänellä hänen naamavärkistään. Otan sen vastaan ilmeettömänä. En katso kuinka Eileenin kasvoilla paistaa hätäännys hänen kiivetessä ylös.