Uskomaton ☓ L.W.T

052 | Nimen mietintää

Seuraava aamu kuluikin lähinnä siihen, kun Louis ja Sara vain makoilivat sängyllään puhuen taukoamatta vauvoista ja häistään. Niall olisi varmaankin jo oksentanut näille ällöttävän rakastuneille puheille.

"Mutta mieti! Kohta meillä on täällä pieni Tomlinson...Tommy Tomlinson!" Louis naurahti ja asetti kätensä Saran vatsalle. Kello oli luultavasti jo kaksitoista, mutta he makasivat yhä pehmeiden lakanoiden alla, vailla huolen häivää.

"Tommy? Mitä jos se on tyttö?" Sara naurahti ja asetti kätensä Louisin käden päälle. Hänestä oli niin hassua, kuinka Louis piti melkein koko ajan kättään Saran vatsalla kuin odottaen jonkinlaista merkkiä heidän pienestä onnen kääröstään.

"Sitten Sara..." Louis virnisti ja tiesi tytön lyövän häntä tyynyllä. Louis tunsi jo Saran niin hyvin.

Iskettyään Louisia tyynyllä, Sara katsoi pojan sinisiä silmiä ja hymyili.

"Mitä?" Louis kysyi toinen kulmakarva koholla, kun hän huomasi Saran katsovan häntä tarkasti.

"Jos siitä poika tulee, niin periiköhän se isänsä komeuden geenit?" Sara naurahti ja katui heti sanojaan, sillä ne antoivat vain Louisille taas syyn virnistää ja kohottaa hänen egoaan.

"Luultavasti, sitten siitä tulee kaikkien koulutyttöjen unelma, ja pilaan monen muun isän elämän", Louis virnisti ja mietti sitä hetkeä, jos vauva olisikin poika, ja kuinka hän voisi opettaa pojalleen jalkapalloa. Tietysti tytöllekin pystyisi opettamaan, ei se ollut mikään sukupuolikysymys.

"Voi ei! Tuliko herra Tomlinsonilla mieleen, jos lapsemme onkin tyttö, ja hän menee sitten joskus treffeille jonkun tuntemattoman pojan kanssa?" Sara kiusoitteli, sillä tiesi Louisin miettivän nyt asiaa kauhuissaan.

"Jos se poika on mieleltään yhtä likainen kuin minä sinut tavatessani, niin meidän tytär ei edes laita jalkaansa ulos tästä talosta..." Louis sanoi totisena, ja Sara purskahti nauruun. Hän pystyi kuvittelemaan noin 40-vuotiaan Louisin, joka jahtasi haulikon kera hormonihirmuista poikaa, joka oli vain pidellyt heidän tytärtään kädestä kiinni.

"Mutta me kyllä ajatellaan nyt jo liian pitkälle tämä juttu...eihän tämä pikkuinen ole edes vielä syntynyt..." Sara hymyili ja kosketti vatsaansa toivoen, että vauvalla olisi kaikki hyvin.

"Mutta kunhan syntyy, minusta tulee maailman onnellisin ihminen", Louis hymyili ja veti tytön suudelmaan, Saran käsien pojan hiuksissa seikkailen.

"Entäs häät? Ovatko ne ennen vauvan syntymää vai jälkeen?" Louis kysyi suudelmien välissä, ja Sara katsoi poikaa hymyillen.

"Minulle on ihan sama, kunhan saan olla sinun kanssasi", Sara kuiskasi, ja Louis veti alastoman prinsessansa itseensä kiinni.

"Samoin, mutta sinähän kyllä päätät sen loppujen lopuksi..." Louis myönsi, ja Sara nyökkäsi saaden Louisin nauramaan.

"Mitä jos menisimme salaa naimisiin? Niin kuin... vain sinun ja minun vanhempani olisivat paikalla", Sara kysyi, ja Louis mietti asiaa hetken nyökäten sitten.

"Kuulostaa hyvältä...voidaan kertoa kavereille myöhemmin. Entäs tämä koko vauva juttu?" Louis kysyi kysymyksen kysymyksen perään ja katsoi Saran metsänvihreitä silmiä.