Kuninkaallisia ei saa katsoa suoraan silmiin | Valmis✔️

Kolmetoista

~ Edith ~

Istuin väsyneenä kovalla penkillä taukohuoneessa ja venyttelin selkääni. Tilda oli pistänyt minut jynssäämään koko valtaisan ruokasalin lattian, aivan yksin. Linnaan oli kuulemma tulossa jotakin vieraita, ja sen takia kaikkien siivoojien täytyi raataa niska limassa. Kaiken täytyi kiiltää puhtauttaan.

En tiennyt tarkkaan ketä vieraita oli tulossa. Nathan olisi varmaan osannut valaista asiaa, mutta emme olleet ehtineet muutamaan päivään jutella kunnolla.

Katsahdin muita tyttöjä huoneessa. He istuivat vierekkäin toisella penkillä, ja supisivat jotain keskenään. He vaikuttivat yllättävän virkeiltä, vaikka kyllä heissäkin työn jäljet näkyivät. Minusta oli jo vähän aikaa tuntunut, että jostain syystä Tilda antoi minulle kaikkein raskaimmat tehtävät.

Minä olin kaikkea muuta kuin hehkeä. Olin ensinnäkin aivan hikinen, hameenhelmani oli kastunut jynssätessäni lattiaa, hiukseni olivat likaiset sekä aivan takussa ja käteni olivat kuivat kaiken sen vedellä läträämisen jälkeen. Ja selkäni oli tullut älyttömän kipeäksi.

"Edith!" Kuului Tildan huuto jostain huoneen ovelta päin.

"No?" Kysyin haukotellen ja toivoin sydämeni pohjasta, että hän ei määräisi minulle mitään uutta työtehtävää.

"Ethän sinä vain ole laiskottelemassa?"
Tilda kysyi ja nyt hän seisoi aivan edessäni. Huokaisin raskaasti ja kohottauduin hieman. Halusiko hän oikeasti tapattaa minut?

"Sinua tarvitaan ruokasalissa. Joku on läikyttänyt viinilasinsa ja se täytyy tietenkin siivota", Tilda kertoi kädet puuskassa.

"Miksi juuri minun pitää mennä? Olen aivan po-" Tilda keskeytti minut töykeästi: "Minä en siedä mitään vastaväitteitä. Kun minä annan käskyn, sinä noudatat sitä. Onko selvä?"

Nyökkäsin ja nousin ylös penkiltä irvistäen kun kipu viilsi selkääni.

"Tule perässäni. Ja ota luutu mukaan", Tilda käski ja lähti marssimaan kohti ovea.

---------------------------

"Sinne vaan", Tilda kehotti kun saavuimme ruokasalin ovelle. Vedin syvään henkeä, sillä totta puhuen, minua jännitti hirveästi. Minä tulisin näkemään vieraat!

Kerättyäni hetken rohkeutta, astuin saliin. Se näytti samalta kuin aikaisemmin, kun sitä siivosin. Siellä oli sama suuri pöytä, samat maalaukset seinillä ja samat suuret ikkunat, joista tulvi valoa sisään.

Ainoa muutos oli, että siellä oli ihmisiä. Kiivaasti keskustelevia ihmisiä. Kuningas vaikutti suorastaan riitelevän yhden minulle tuntemattoman miehen kanssa. Lisäksi paikalla oli kuningatar Madeline, joku toinen nainen, jota en tuntenut sekä tietysti Nathan ja Nicholas. He kumpikin seurasivat ihmetyksen vallassa miesten väittelyä.

Silloin katseeni osui viinilasiin lattialla kuninkaan ja Nathanin välissä. Lasi ei ollut rikkoutunut, onneksi, mutta kaikki punaviini oli levinnyt pitkin lattiaa. Kuningas oli tainnut kiivastua oikein kunnolla.

Astelin päättäväisesti lähemmäs. Ensimmäisenä minut huomasi Nathan. Hän hymyili minulle. Kuningas ja toinen mies eivät kiivaalta keskustelultaan huomanneet mitään ja siksi pysähdyinkin kuuntelemaan heidän sanan vaihtoaan.