Uskollisuuden salatut puolet

Totuus paluusta

Aamuaurinko paistoi kirkkaana punaisen verhon takaa, osuen suoraan vastakkaiseen sänkyyn, jossa sillä hetkellä sattui nukkumaan mustahiuksinen ja aamukärttyinen ihminen, joka kaivautui vain syvemmälle peiton alle auringon valon voimasta. Viereisessä sängyssä hyväntuulinen Hermione heräsi venytellen ja puettuaan päälle hiipi hän Mishan sängyn viereen. ”Huomenta unikeko! Tunnit alkavat pian, tule mennään aamupalalle!” hän hihkaisi iloisesti ja Misha alkoi murisemaan. ”Ei voi olla totta! Murisetko sinä minulle? Voi kuinka suloista!” Hermione nauroi ja veti peiton valittavan Mishan päältä. ”Ei ole normaalia olla noin hyväntuulinen tähän aikaan aamusta.. Miksei häntä saa sammutettua?” Misha mutisi hyvin hiljaa. Hermione kohotti kulmiaan, mutta ymmärsi varmasti ettei Mishan sanomiset olleet tärkeitä, sillä hän ei pyytänyt selvennystä.

Hitaasti Misha nousi ylös sängystään ja puki päällensä Hermionen hoputtaessa vieressä. ”Mitä aineita sinulla on tänään?” Hermione kysyi heidän kävellessä portaita alas suureen saliin. ”Taikajuomat, loitsut, pimeydenvoimilta suojautuminen, muodonmuutokset ja kai yrttitieto.” Misha vastasi suuren haukotuksen alta. ”Ai meillä on samoja aineita melkein koko päivä, minulla on vain muodonmuutosten tilalla tänään numerologia ja yrttitiedon tilalla taikuuden historia.” Hermione vastasi hymyillen ja aloitti suuren luennon ainevalinnoistaan, minkä Misha sulki kokonaan ulkopuolelleen antaen Hermionen puhua itsekseen.

Päästyään rohkelikon päydän luo kaksikko istui Ronin ja Harryn luo. Huomattuaan Mishan Ron punastui ja käänsi katseensa kiireesti pois, eikä Misha suostunut vilkaisemaankaan Roniin päin. Sen sijaan hänen katseensa kiersi luihusten pöydässä etsien Dracoa, jota ei kuitenkaan näkynyt. Luihusten pöydässä istui kyllä Pansy, joka mulkoili häntä vihaisena. ”Mikä hänellä on?” Harry kysyi seuratessaan Mishan katsetta ja huomattuaan Pansyn normaalia tappavamman katseen. ”Ääh ei mitään.. Minä vain saatoin ehkä hieman menettää malttini ja murtaa hänen nenänsä. Ei mikään suurempi juttu.” Misha totesi vähättelevästi. Muut alkoivat nauraa ja lopulta Misha yhtyi heidän iloonsa. Loppujen lopuksi sehän tuntui niin hyvältä.

Syötyään aamupalan nelikko nousi ja lähti kellariin, missä Kuhnusarvio piti heidän taikajuoma tuntiaan. Luokkaan päästyään Misha huomasi Dracon olevan paikalla. Heidän katseidensa kohdatessa, Draco viestitti eleillään että heidän täytyisi puhua. Kun Kuhnusarvio patisti heidät tekemään elävien ja kuolleiden juomaa, Misha asetti työvälineensä Dracon viereen. ”Muistakaa oppilaat, että parhaimman juoman valmistava saa palkinnoksi pienen pullon nestemäistä onnea!” Kuhnusarvio muistutti harmaat viikset pomppien ja taputti pienesti isoa mahaansa. Oppilaat keräsivät tarvittavat aineet pöydilleen ja aloittivat juoman valmistamisen. ”Löit Pansya?” Draco kysyi hiljaa murskatessaan papuja. ”Hän ansaitsi sen.” Misha totesi puolustelevaan sävyyn. Draco naurahti pienesti ja totesi vain. ”Uskon.” Molemmat jatkoivat töitään puhumatta toisilleen.

”Miksi tulit takaisin Misha?” Draco kysyi lopulta lopettaen juoman valmistuksen ja kääntymällä Mishaa päin. Misha hätkähti ja kohautti olkapäitään. ”Kaipasin takaisin.” hän totesi lyhyesti. Draco tuhahti ja painoi kätensä Mishan käden päälle, jotta tämän olisi pakko lopettaa papujen murskaaminen. Misha huokaisi ja kääntyi Dracoon päin. ”Mitä haluat kuulla?” hän kysyi. ”Totuuden.” Draco vastasi tutkaillen Mishan kasvoja. Misha puri huultaan ja mietti hetken valehtelisiko, mutta päätti kuitenkin kertoa totuuden. ”Sinun takiasi Draco. Tulin takaisin auttamaan sinua.” Totuus näytti yllättävän Dracoa, joka päästi Mishan kädestä irti ja kääntyi takaisin oman juomansa pariin ja he molemmat jatkoivat töitään hiljaisuuden parissa.

”Et siis tullut tänne omasta tahdostasi?” Draco keskeytti taas hiljaisuuden. ”Tulin minä. Näin vain varmistan, että sinä saat kaiken mahdollisen avun ja pysyt hengissä.” Misha kuiskasi ja kaatoi pavuista irroneen nesteen pataan. ”En tarvitse apuasi.” Draco sihahti ja kääntyi taas Mishaa päin. ”No kerro sitten nerokas suunnitelmasi? Miten ajattelit hoitaa tehtäväsi?” Draco epäröi ja se antoi Mishalle voimaa jatkaa. ”Sitä minäkin. Sinä tarvitset apuani ja minä myös annan sen. Sinun vuoksesi minä kestin kidutusta koko kesän. Sinun vuoksesi minulla on kädessäni arvet ja sydämellä lupaus siirtyä oikean ajan tullessa toiselle puolelle!” Misha sanoi kylmästi. Dracon ilme oli järkyttynyt. ”Teit sen kaiken minun takiani? Mutta miksi ihmeessä?” hän kysyi järkyttyneenä. ”Koska haluan sinun pysyvän elossa ja sinä teet siitä harvinaisen vaikeaa idiootti.” Misha totesi ja mulkaisi poikaa. ”Minä en voi sille mitään, että minulle annettiin tämä tehtävä! Luuletko sinä, että minä olisin halunnut tehdä tämän?” Draco sanoi tuskaisella äänellä ja Misha lopetti työskentelemisen ja kääntyi poikaa päin. ”Miksi sinä ikinä hyväksyit sen tehtävän? Olisit voinut kieltäytyä.” Draco laski katseensa ja oli hetken hiljaa ennen kuin vastasi. ”Hän sanoi että jos en tee tätä hän kiduttaa sinut kuoliaaksi minun edessäni..” hän vastasi ääni särkyen.

Misha pudisti surullisena päätään. ”Sinun ei silti olisi pitänyt suostua. On typerää tehdä tuollaista minun vuokseni..” hän mutisi, mutta kuitenkin puristi lohduttavasti Dracon kättä. ”Tiedän, mutten kuitenkaan voi tunteilleni mitään. Minä rakastan sinua hemmetti vieköön. Olen aina rakastanut ja tulen aina rakastamaan!” Draco sanoi ja nosti katseensa. Misha pysäytti turhautuneena työskentelynsä ja kääntyi taas Dracoa kohti. ”Minä olen kihloissa Draco. Ensi kesänä olen menossa naimisiin. Et saa ajatella tuollaista..” Dracon silmissä välähti suru, mutta hänen ilmeensä oli päättäväinen. ”Voitko väittää minulle ja itsellesi ettet rakasta minua?” hän kysyi ja Misha naurahti ilottomasti. ”Oletko sinä idiootti? Totta kai minä rakastan sinua ja tulen aina rakastamaan! Mutta minä rakastan myös Frediä!” Misha sanoi ja korotti hieman ääntään. ”Krmh. Neiti Black ja herra Malfoy voisivat keskittyä enemmän tehtävään ja seurustella vasta tunnin loputtua.” Kuhnusarvion ääni kuului luokan edestä ja he molemmat jatkoivat työskentelyä sanomatta toisilleen enää sanaakaan tunnin aikana, mutta Misha huomasi sivusilmällään Dracon hymyilevän onnellisena paikallaan, jonka seurauksena Misha potkaisi häntä pöydän alta.

Loppu tunti tuntui menevän jonkinlaisessa sumussa. Harry sai itselleen pienen pullollisen kultaista onnea ja Mishasta tuntui, että hän oli ainut joka oli iloinen hänen puolestaan. Hän oli ainut ihminen, joka ei sillä hetkellä tuntenut tarvetta omistaa sitä. Vaikkakin jälkikäteen ajateltuna hän olisi voinut antaa sen Dracolle ja auttaa siten tätä hänen tehtävässään. Jollai hän käyttäisi sitä väärin, mikä myös oli hyvin mahdollista. Seuraavat tunnit kuluivat hitaasti ja Misha taisteli jokaisella tunnilla suuresti vastaan sitä tunnetta, mikä halusi hänen nukahtavan.

”Misha, mitä ajattelit tehdä huomenna?” Ron kysyi päivällisellä uskaltaen vihdoinkin puhua Mishalle. ”Ajattelin seurata Dracoa ja yrittää saada hänen suunnitelmansa selville, jotta voin varmistaa ettei hän tapata itseään tai hanki hankaluuksia.” Misha ajatteli, mutta sanoi. ”En tiedä vielä, miten niin?” Ron haukkasi palasen kanankoivesta ennen kuin jatkoi suu täynnä. ”Huomenna on Tylyaho viikonloppu, tuletko meidän kanssamme?” Misha mutristi suutaan ja mietti hetken aikaa. ”Minulla on pari asiaa tehtävänä täällä koulussa, mutta jos tulisin teidän perässänne myöhemmin ja etsisin teidät sieltä?” hän sanoi hetken miettimisen jälkeen. Harry käänsi tutkivan katseensa Mishaan ja tämä vastasi siihen ilmeettömänä. ”Mitä ajattelit tehdä?” Harry kysyi. ”Riippuu vähän.” Misha totesi lyhyesti ja Harry mutristi tyytymättömänä suutaan muttei kuitenkaan vielä kommentoinut mitään.

Syötyään päivällisen nelikko meni rohkelikon oleskeluhuoneeseen ja Hermione alkoi pakertamaan läksyjä, Harry lukemaan puoliverisen prinssin kirjaa tarkemmin ja Misha ja Ron alkoivat pelata velhoshakkia. He olivat molemmat hyviä siinä ja siksi peli kesti aina niin kauan, sillä molemmat tekivät siirtonsa taktikoidusti ja harkiten, eivätkä he kumpikaan suostuneet häviämään, joten he pelasivat aina monia uusintoja. ”Ainiin unohdin onnitella sinua Ronald pitäjän paikasta!” Misha virnisti heidän lopetettua kolmen tunnin kestäneen pelin. ”Ai niin, sinä et ollut katsomassa karsintoja. Ääh menetit niin paljon! Sain torjuttua kaikki maalit, mutta McLaggen möhli yhden. Hän meni aivan väärään suuntaan, vaikka se heitto ei ollutkaan edes hyvä vain aivan ennalta-arvattavissa!” Ron aloitti innoissaan selittämään karsinnoista. ”Niin. Ihan kuin hänet olisi hämäytetty.” Harry vastasi virnistäen katsoen tietävästi Hermionea, joka punastui syvästi. ”Minä menen nukkumaan.” hän totesi yhä punaisena ja nousi lähteäkseen. ”Odota, minäkin tulen.” Misha nauroi ja he lähtivät yhdessä kävelemään tyttöjen makuusalia kohti. ”Hämäytetty vai?” Misha kysyi nauraen portaikossa. ”Se oli vain karsinta, ei sillä ollut väliä. Ja asia ei ole niin miten kuvittelet.” Hermione sanoi punastuen vielä syvemmin, mutta nauraen itsekkkin jo asialle. Tytöt vaihtoivat yöpukunsa päälle ja menivät sänkyihinsä. Ennen nukahtamista Misha sipaisi vielä Siriuksen kuvaa ja kuiskasi tälle hyvän yön toivotuksen.