Luku 16

270 12 2
                                    

Voi anteeksi todella paljon pistin taas teidät odottamaan niin pitkään uuden luvun kanssa! (taas vaihteeksi) Mutta niin, toivottavasti pidätte uusimmasta luvusta ja yritän kirjoittaa seuraavan paljon nopeammin kuin tämän!

**

Huone oli tännä punaisia ruusuja ja vaaleanpunaisia konfetteja, joita putoili hiljalleen katosta. Jostain tuprusi hiljalleen haaleaa punertavaa savua, joka leijaili tunkkaisen oloisessa huoneessa. Misha seisoi huoneen keskellä pukeutuneena punaiseen polvipituiseen mekkoon, joka jätti olkapäät paljaaksi naruolkaimillaan. Misha kääntyili ympäriinsä etsien keinoa paeta huoneesta, jossa ei kuitenkaan ollut ovia eikä ikkunoita.Pelko kupli voimakkaana hänen rinnassaan vaikka huoneessa ei ollutkaan mitään pelottavaa. Päinvastoin, huone uhkui rauhallisuutta ja rakkautta. Se tuntui olevan imelyyden perikuva. Misha asteli varovaisesti ympäri huonetta konfettien ja ruusun terälehtien peittämällä lattialla yrittäen löytää pakokeinoa. ”Tämä on vaiin unta.. Tämä on vain unta, pian sinä heräät omassa sängyssäsi..” Misha toisteli itselleen hiljaisuudessa. ”Miksi ihmeessä sinä haluaisit pois? Minä olen täällä. Muuta sinä et tarvitsekkaan. Sinä ja minä. Ikuisesti. Meidän ei tarvitse päästää ketään väliimme.” Fred kuiskasi hymyillen ilmestyessään valkoisessa puvussa Mishan eteen. ”Ooh Fred! Mikä tämä paikka oikein on?” Misha huudahti ja otti askeleen kohti Frediä. ”Tämä on se paikka, minne prinssisi saapuu valkoisessa puvussa anomaan anteeksiantoasi samalla kun todellinen rakkautesi katsoo vieressä sydän särkyen, kuinka sinä unohdat kaikki menneet ja syöksyt suoraa päätä prinssisi syliin tuhoten kaiken aikaisemman – tuhoten meidät.” Draco sanoi ivallisesti Fredin vierestä mustassa puvussaan.

Misha katseli Dracoa pitkään lukien tämän ilmettä. Dracon ylimielisen ilmeen alla piili selvästi jotain muuta, kenties tuskaa, mutta siitä Misha ei voinut olla varma. ”Miksi sitten olet täällä?” Misha kysyi lopulta ja Fredin kasvoilla käväisi nopeasti voitonriemuinen hymy. ”Tämä on sinun unesi. Luuletko että minä todella olisin täällä muutoin? Katso nyt tätä paikkaa. Minä en ikinä tekisi mitään tälläistä – saatika sitten astuisi jalallanikaan tälläiseen huoneeseen.” Draco naurahti ilottomasti ja Misha otti askeleen taaksepäin. ”Misha tule luokseni..” Fred kuiskasi ja ojensi kätensä kohti epäröivää Mishaa. ”Minä en ymmärrä mitä tämä tarkoittaa..” Misha sanoi hiljaa epävarmana. ”Tämä on meidän-” Fred aloitti, mutta Draco keskeytti hänet. ”Hemmetti Misha, minä pidin sinua viisaampana. Sinun tulee valita. Valita jompikumpi meistä.”

Tai sitten voit suosiolla ottaa mínut.” kuului ääni Mishan selän takaa samalla kun äänen omistaja kietoi kätensä Mishan ympärille. NopeastiMisha kiepsahtaa ympäri ja hänen katseensa kohtasi mustat silmät. ”Sinä tulit.” Misha kuiskasi onnellisena. ”En olisi jättänyt tätä mistään hinnasta. Saan sinut ja kaiken lisäksi näen noiden kahden surkimusten ilmeet kun minä vien heidän tyttönsä.” Misha painoi huulensa puhujan huulille ja suuteli tätä intohimoisesti. ”Oi Crabbe olen kaivannut sinua niin paljon..”

Misha pongahti istumaan sängyltään. Hän tunsi otsaansa kohonneen kylmän hien ja hänen ihonsa nousseen kananlihalle. ”Ai sinä oletkin jo herännyt. Olin juuri tulossa herättämään sinut, olet nukkunut todella myöhään ja menetit aamiaisen mutta toin sinulle jotain mukanani. Taisi olla hyvä uni, yleensä heräät paljon minua aikaisemmin.” Hermione sanoi asettaen mukanaan tuomansa aamiaistarpeet Mishan peiton päälle. ”Yyh ennemminki painajaista. Kamalinta painajaista mitä olen koskaan nähnyt...” Misha vastasi tuskastuneena ja hieroi unisia silmiään. ”Haluatko puhua siitä?” Hermione kysyi istuutuen omalle sängylleen. ”Sanotaan vaikka niin että minä olin erittäin aivan liiankin läheisissä väleissä Crabben kanssa..”

Uskollisuuden salatut puoletWhere stories live. Discover now